Carl-Harry Freyn estevalmennus 18.8

Moi! Nyt pienehkön postaustauon jälkeen ajattelin taas tulla tännekin puolelle kertomaan meidän kuulumisia. Viime viikon torstaina olin tosiaan Carlin estevalmennuksessa, jonka menin Artulla. Hyvällä fiiliksellä valmennukseen lähdin, mutten kuitenkaan samoilla fiiliksillä valmennuksesta poistunut. Sanotaanko vaikka näin, että otti vaan ihan pikkasen päähän, koska en osannut ratsastaa sitten ollenkaan. :D Postauksen hyppykuvat (c) Sanna Sivusalo ja muut kuvat/videot äitini ottamia.

Verkattiin hevoset ensin ravissa. Tehtiin erilasia harjoituksia niin kevyessä- kuin harjoitusravissakin. Yhdessä kohtaa tultiin tallin puolimmainen pitkä sivu harjoitusravissa ilman jalustimia, jalustimet takaisin jalkaan lyhyellä sivulla ja sitten kevyessä ravissa linjassa olevat puomit. Arttu liikkui ihan hyvin eteenpäin, vaikka vauhti sammui vähän väliä kulmissa. Poni oli kuitenkin hieman kyylällä tuulella ja poni kyttäsikin vähän kaikkea. Pahin kaikista oli tuomarinkoppi toisen lyhyen sivun ulkopuolella. En koko valmennuksen aikana saanut Arttua ratsastettua tuohon päätyyn ilman, että poni teki laukassa jotain ihme kuvioita säikähdettyään niitä pieniä vihreitä miehiä, jotka siellä kopissa vissiin piileskelivät. Laukattiin muutama kierros kevyessä istunnassa ennen kuin aloitettiin itse hyppääminen.

Aloitettiin tulemalla keskellä kenttää oleva ristikko ravissa. Ensimmäisellä kerralla Arttu nappasi ristikon molemmat puomit mukaansa, koska en itse ollut ollenkaan hereillä. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin jopa hyvä hyppy ristikolle. Laukassa Arttu oli hidas eikä laukka oikein pyörinyt tarpeeksi. Ponin lämmetessä laukkaakin alkoi löytyä, mutta siltin minun täytyi olla kokoajan muistuttelemassa ponia siitä, että liikkuakin tarvitsisi.

Ristikon jälkeen lähdettiin tulemaan ristikkolinjaa, josta me selvittiin Artun kanssa ihan hyvin. Ensimmäisillä kerroilla tultiin linja liian hitaassa laukassa, koska laukka-askelia tuli väliin yksi liikaa. Sen jälkeen, kun itse uskalsin oikeasti ratsastaa eteenpäin, saatiin se oikea määrä laukkojakin. Nämä ristikot tultiin pari kertaa, jonka jälkeen vuorossa oli vielä sinisen pystyn tuleminen ennen itse ratatehtävää.

Omista epäilyksistäni huolimatta Arttu ylitti pystyn ensimmäisellä yrittämällä. Poni lähti hyppyyn reilusti ennen estettä, taisi varmistaa ettei vahingossakaan hipaise esteen alla olevia pelottavia tötsiä. Kun oltiin tultu pysty, aloitettiin tulemaan rataa. Ensin keskellä oleva ristikko ravissa, siitä ristikkolinjalle, linjalta pystylle ja pystyltä innarille, joka oli tosiaan tuolla toisella pitkällä sivulla. Jokainen  sai tulla radan kerran ja jokaista radan osaa piti tulla, kunnes se sujui edes jotenkin. Heti alkuun tuli huono lähestyminen ristikolle, joten jouduin sen tulemaan uudestaan. Ratsastin liian tiukan tien linjalle, jonka takia ensimmäiselle ristikolle tuli huono hyppy. Linjan jälkeen ei tuo ristikko enää sujunutkaan; ensimmäisellä yrittämällä kielto, toisella pompattiin paikaltaan ja otettiin puolet esteestä mukaan, kolmannella pompattiin paikaltaan ja neljännellä yrityksellä jopa päästiin kunnialla esteen yli.

Kolmannella yrittämällä sain jatkaa innarille, vaikka pystyn ylitys ei sujunutkaan. Ensimmäisellä kerralla innari hämmensi Arttua sen verran, että poni meinasi sotkeutua jo omiin jalkoihinsa. Tultiin tässä välissä innari muutamaan otteeseen, jotta se sujuisi. Arttu tajusi nopeasti innarin ajatuksen ja ylittikin loppujen lopuksi sen muutamaan otteeseen todella sujuvasti. Hieno poni! Tultiin vielä lopuksi pysty ja innari uudelleen, jonka jälkeen kevenneltiin molempiin suuntiin.

Vaikka valmennus ei sujunutkaan niin hyvin, oli hyppääminen siltin ihan kivaa. Arttu ansaitsi paljon kehuja kaikkensa antamisesta sekä yrittämisestä. Hienosti poni myös paikkasi muutamaan otteeseen silloin, kun itse mokasin jossain. Ei Arttu ehkä ole ihan mun tyylinen esteratsu, mutta kaikkeen voi tottua ja ehkä voisin saadakin tästä ponista itselleni kisakaverin molempiin lajeihin, saa nähdä. Sen verran vielä tulevista kilpailuista, että meillä on 11.9 omat koulukilpailut sekä lokakuun alussa estekilpailut, joihin näillä näillä näkyminen olen molempiin osallistumassa Artulla. :)

1, 2, 3... Hyppy!

Moi! Nyt pääsen pitkästä aikaa kirjoittamaan estetunnista postausta, sillä pääsin ensimmäistä kertaa hyppäämään tällä uudella tallilla.  Hyppäsin siis perjantain tunnilla ensimmäistä kertaa Artulla. Tarkoitus oli kokeilla ponin kanssa hyppäämistä sekä katsoa mihin poni pystyy, jottei tuo hyppääminen tulisi ihan puskista Carlin estevalmennuksessa. Täytyy myöntää, ettei tuo hyppääminen nyt niin kauheaa ollut, kunhan alla on poni, joka osaa hommansa. Ratsastajakin selvisi tunnista hengissä eikä edes tipahtanut kertaakaan, joka oli jo itsessään saavutus. Ensi torstaina on sitten Carl Freyn estevalmennus, jota Helmi tulee kuvaamaan, joten saatte hyppykuviakin videoiden sijasta!

Aloitettiin tunti tekemällä kevyessä ravissa pääty-ympyröitä puomien yli. Arttu oli jo tunnin alussa eteenpäin pyrkivä sekä juuri sopivan energinen. Poni kuitenkin kyttäsi minkä ehti kentän aitojen alla olevia kouluaitoja sekä kirjaintolppia (tai mitä ikinä ovatkaan). Poni kyttäsi niitä jatkuvasti eikä sen huomion kääntäminen aidoista takaisin työntekoon ollut mikään helppo homma ollenkaan, mutta kyllä se siitä sitten tunnin kuluessa helpottui. Kerran poni onnistui tekemään laukassa täyskäännöksen säikähdettyään jotain vihreää pikkumiestä tuomarinkopin luona.... Tästä kyyläämisestä ja säikkymisestä huolimatta Arttu ylitti puomit kuuliaisesti ilman ongelmaa. Tultiin puomit myös laukassa ennen kuin aloitettiin hyppääminen. Laukassa Arttu kääntyi vasemmassa kierroksessa erittäin kevyesti pienessäkin tilassa, mutta oikeassa kierroksessa pelkkä laukkaympyrä puomin yli tuotti ongelmia, kuten tuosta ensimmäisestä videosta huomaa.

Hyppääminen aloitettiin ihan tulemalla pientä kavaletin kokoista pystyä, jonka Arttu ylitti kevyesti, vaikka ratsastaja ei osannutkaan suoristaa ennen kavalettia. Näiden pienten hyppyjen jälkeen tultiin ravissa ristikkoa molemmista suunnista, joka todellakin oli pieni, jopa omasta näkökulmastani. Arttu ravasi rennosti ristikkoja kohti ja hyppäsi hyvin eikä yrittänyt rikkoa takaisin raville heti esteen jälkeen. Tämä oli itselleni yllätys, koska olin jotenkin kuvitellut, että Arttu oli laiska esteillä tai jotain. Tultiin myös muutaman kerran laukassa, eikä tämäkään ollut mitenkään vaikeaa. Kevyesti ylittyi ristikko ja ratsastajakin totesi, ettei se hyppääminen ole niin kamalaa.

Ristikoiden jälkeen tulimme ristikko - okseri linjaa vuorotellen. Ensimmäisellä kerralla unohdin ratsastaa ristikolle, jonka seurauksena Arttu kolhaisi ristikon toisen puomin alas ja tuli linjalle liian pitkänä. Okseri ylitettiin erittäin mielenkiintoisella hypyllä tämän seurauksena. Toisella kerralla muistin itse ratsastaa ristikollekin ja linja sujui erittäin hyvin. Sanna päätti tässä kohdassa ottaa ristikon pois ja jättää vain puomin tilalle. Arttu ei kuitenkaan enää tässä kohdassa ymmärtänyt laukkapuomin ideaa, joten puomin yli laukkaamisen sijasta poni päätti ottaa puomin mukaan. Tulin vielä neljännen kerran ilman laukkapuomia, jolloin saatiin siihen mennessä paras hyppy okserille. Okseri oli jotain 50/60cm. Tässä välissä annoin Artun kävellä toista hyppyvuoroamme odotellessa.

Toisella vuorolla okseria nostettiin hieman ja se taisi lopuksi olla jotain 70cm. Arttu laukkasi innoissaan kohti estettä, joka oli sinäänsä hyvä asia, mutta poni laukkasi kuitenkin hieman liikaa eteenpäin eikä pidätteiden läpi saaminen ollut mitään kauhean helppoa. Muutaman kerran Arttu tuli liian matkaa voittavassa laukassa esteelle, jolloin hyppypaikka ei osunut ihan kohdilleen. Arttu kuitenkin yritti parhaansa mukaan räpiköidä esteen yli, vaikka paikka olikin huono. Poni ei kertaakaan tiputtanut okserista puomeja, jes hyvä.

Oli kyllä todella kivaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään! Omassa ratsastuksessani ei ole mitään kehuttavaa, mutta yllättynyt olin omasta istunnastani, joka ei selvästikään ole kärsinyt pitkistä hyppytauoista ihan niin paljoa, kuin olisin luullut. En kuitenkaan mikään esteratsastaja siltikään ole, mutta hyppääminen on kuitenkin mukavaa vaihtelua siihen iänikuiseen koulutuuppaamiseen. Täytyy kuitenkin myöntää, että tykkään hyppäämisestä vain niin kauan kuin poni osaa hommansa. Mun hermot eikä taidot ei vaan riitä sellasten hankalien esteponien/hevosten ratsastamiseen ainakaan esteillä. :'D

Loppuun vielä lyhyt selfpromo! Elikkä blogin nykyinen instagram on @eioikotietaonneen. Päivittelen instaa aktiivisesti ja sinne tuleekin meidän kuulumisia useammin kuin blogiin. Nykyään meidän tiimillä on myös oma instagram, joka on @teamlprk. Käykää ihmeessä seuraamassa! Seurailen mielenkiintoisia hevoskäyttäjiä tuttuun tapaan takaisin ja silleen. :)

Blogiesittelyt

Moi! Nyt olisikin aika kirjoittaa blogiarvostelut linkkaa blogisi -postaukseen linkatuista blogeista. Kasasin tähän nyt omat suosikkini, jotka ovat postauksessa satunnaisessa järjestyksessä. Itse löysin monta uutta blogia lukulistalleni, toivottavasti tekin. :) Tätä postausta oli vaikeampi kirjoittaa, kuin olisin aluksi luullut, jonka takia tämän julkaiseminen hiukan viivästyikin...

En unelmoi elämääni, vaan elän unelmaani

Blogin takana, on nuori, vuonna 90 syntynyt 100% hevoshullu, siis minä. :) Tämä blogi kertoo minun ratsastuksestani harraste- ja kilpailualueella. koitan myös kehittyä, joka kerta kun nousen hevosen selkään.

Jennyn blogia olen lukenut ihan siitä lähtien, kun blogimaailmaan ensimmäisen kerran eksyin (joka taisi olla vuoden 2013 alussa). Tykkään todella paljon lukea Jennyn kirjoittamia postauksia, koska niistä tulee aina itsellenikin niin hyvä fiilis. Positiivisia ja ihania postauksia koko blogi täynnä.

Estesatulaan.

15-vuotias tyttö eteläsuomesta bloggaa kouluttamisesta ja kilpailemisesta omalla hevosellaan. Mukaan mahtuu myös paljon talliarkea, sekä välillä lifestyleä.

Estesatulaan on itselleni täysin uusi blogi, jonka lukijaksi oli pakko liittyä saman tien. Blogissa itseeni teki suurimman vaikutuksen eriaiheiset postaukset, hyvät kuvat sekä selkeät ja hyvin kirjoitetut tekstit. Blogi on aiheeltaankin sellainen, joka itseäni kiinnostaa; kilpaileminen sekä valmentautuminen lähinnä estepuolella.

Just Be Brave

Blogissa kerron elämästäni oman hevosen kanssa. Hevoseni on hollannissa syntynyt 7 vuotias KWPN tamma. Hänen kanssaan on tarkoitus kilpailla ahkerasti esteillä, niin pitkälle kuin suinkin päästään.

Just Be Brave -blogi on yksi niistä blogeista, joita olen lukenut ihan blogin alkuajoista asti. Blogi on täynnä laadukkaita kuvia sekä hyvin kirjoitettuja postauksia. Postauksien aiheet vaihtelevat aina tuotearvosteluista ihan perus kuulumispostauksiin, joka tekee blogista ihanan monipuolisen sekä mielenkiintoisen.

Kambozu

Pian 17v hevosalan opiskelija ja oman ponin omistaja kirjoittelee kaikesta mitä opiskelijan maailmaan mahtuu oman hevosen kanssa.

Kambozu blogista löytyy postauksia enemmän tai vähemmän hevosaiheista, opiskelusta, kilpailemisesta sekä hevosenomistajan arjesta. Itse eksyin blogiin ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tämä blogi taisi nousta omien suosikkieni joukkoon. Itse tykkään juuri sellaisista blogeista, joiden sisältö on vaihtelevaa, joista löytyy sekä kuvia että videoita. Tämä blogi kannattaa ehdottomasti lisätä lukulistalle!

Suomimies ja puolanpoika

Blogissa kerron kahden oman hevosen treeni kuulumisista. Blogissa seikkailee suokki ja nuori puokki. Olemme ahkeria kilpailijoita. Postauksia tulee siis pitkälti treeneistä ja kilpailusta alue- ja kansallisellatasolla, mutta aina välillä jotain erikoisempaakin mahtuu mukaan!

Suomimies ja puolanpoika on lähinnä esteratsastukseen painottuva blogi, jonka takia en sitä kauhean usein lue. Kuitenkin blogi on yksi suosikeistani, vaikka aihe ei juurikaan itseäni kiinnosta. Hyvin kirjoitettuja sekä pitkiä postauksia kilpailuista sekä valmennuksista, juuri sopiva blogi niille, jotka esteratsastuksesta ovat kiinnostuneita. Eli te kaikki, jotka esteratsastuksesta olette kiinnostuneita, käykää ehdottomasti blogin puolella!

Kouluohjelman harjoittelua

Moi! Tänään vuorossa olisi taas vaihteeksi videopainotteinen postaus. Harjoiteltiin nimittäin maanantain tunnilla kouluohjelmaa tiistain koulukilpailuja varten. Kisatkin menivät ihan hyvin ja viikon lopulla tulossa niistäkin postausta. Menin tosiaan Artulla maanantaina sekä tiistaina kilpailuissa. En ole montaa kertaa tällä ponilla vielä päässyt menemään, mutta kyllä se yhteinen sävel alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Tunnin alussa teimme itsenäisen verryttelyn noin 15 minuutin sisään harjoitellen kisatilannetta varten. Ratsastin kaikki askellajit läpi ja yritin parhaani mukaan saada Artun kuuntelemaan kaikkia apuja. Pidätteiden kanssa oli hieman ongelmia, koska ruunalla oli meno päällä eikä sitä oikein tuntunut kiinnostavan kouluratsastus sitten ollenkaan. Kun aloin saamaan ponin paremmin ohjan ja pohkeen väliin, aloitin tekemään pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotka ovat Artulle vielä vaikeita. Poni kuitenkin teki, mitä siltä pyysin ja muutamia todella hyviä peruutuksiakin tuli. Hän ansaitsi tästä paljon ylimääräisiä kehuja, koska niin hienosti yritti!

Verryttelyn jälkeen muut tunnilla olevat ratsukot siirtyivät kentän päätyyn kouluaitojen ulkopuolelle ja me aloitettiin Artun kanssa tulemaan itse ohjelmaa. Treenattiin siis Helppo C 1:2000 ohjelmaa, joka mentiin myös tiistain kilpailuissa.

Rata alkoi hyvällä suoralla linjalla ja pysähdyskin tuli suhteellisen hyvin, vaikka ponin takajalat jäivätkin ristiin. Pysähdyksen jälkeinen siirtyminen raviin tuli pienellä viiveellä, koska unohdin itse ratsastaa istunnalla ponia eteenpäin. Ensimmäinen lävistäjä, jolle piti ratsastaa askeleen pidennys keventäen, meni omasta mielestäni hyvin eikä Arttu hiipunut kesken lävistäjää vaan teki loppuun asti. Poni vielä kaiken lisäksi hidasti heti pyynnöstä. Kolmikaarinen sitten taas meni miten meni... En taaskaan saanut kaaria läheskään symmetrisiksi, koska unohdin aina joko kääntää ulkopohkeella tai taivuttaa kunnolla sisäpohkeella. Pitkälle sivulle tullut pidennys meni myös hyvin, vaikka en saanutkaan Arttua ratsastettua kunnolla kulmaan.

Tuo pysähdys oli kanssa sujuva, mutta peruutuksesta ei enää voi sanoa samaa. Tarkoituksena oli tulla neljä askelta peruutusta ja lähteä siitä suoraan harjoitusraviin. Olin itse liian hidas pohkeella, jonka takia Arttu peruutti neljän askeleen sijaan kuusi askelta. Seuraava askeleen pidennys lävistäjällä meni taas ihan hyvin, vaikka olisin voinut itse ratsastaa lävistäjän paremmin. Laukat sujuivat ihan hyvin myös, vaikka molemmat laukkaympyrät olivatkin aivan liian epäsymmetrisiä. Artun kanssa tuo laukan nostaminen on välillä hankalaa, koska poni tarjoilee mielellään vääriä laukkoja. Nyt kuitenkin molemmilla kerroilla nousi oikea laukka, jes. Loppuun tullut voltti oli omasta mielestäni sujuva ja tuo viimeinen linjakin suora, vaikka pysähdys olikin hutiloidusti ratsastettu.

Toinen kerta ei sitten mennytkään enää niin hyvin. Tuo ensimmäinen linja oli taas sujuva ja pysähdys tuli oikeaan kohtaan. Lävistäjän askeleen pidennys oli ensimmäisellä kerralla laiska enkä saanut lävistäjää ratsastettua loppuun kunnolla. Kolmikaarinen meni toisella yrittämällä paremmin, vaikka viimeinen kaari olikin liian pieni. Pitkän sivun askeleen pidennys meni hyvin. Pysähdyksessä Arttu pääsi valumaan radalta hieman ulos ja peruutuksessa ratsastin taas itse väärin. Jäin hieman ohjaan kiinni yrittäessäni saada Arttua siirtymään takaisin raviin, jonka takia siihen tuli muutama ylimääräinen peruutusaskel. Lävistäjällä oli sama juttu kuin aiemminkin, pidennys oli hieman laiskahko eikä poni edennyt tarpeeksi.

Oikeaan kierrokseen laukka nousi hyvin ja laukkaympyräkin oli jo melkein oikein kokoinen ja muotoinen. Lävistäjällä laukka lähti hiipumaan, mutta Arttu kuitenkin laukkasi lävistäjän loppuun. Vasenta laukkaa en heti saanut nostettua, koska nostin liikaa ulkojalalla, jonka takia Arttu nosti väärän laukan. Asiaa korjatessani unohdin ratsastaa ympyrää, jonka takia toinen puoli ympyrästä oli liian iso. Toisella lyhyellä sivulla Arttu rikkoi raville, koska en pitänyt ulkopohjetta tarpeeksi ponin kyljessä kiinni ja Arttu pääsikin valumaan hieman liikaa ulos. Sain laukan nostettua uudestaan sekä lävistäjän ratsastettua kuitenkin ihan hyvin. Tuo viimeinen harjoitusravipätkä ja voltti menivät omaan silmään paremmin tällä toisella kerralla. Myös tuo lopputervehdys meni paremmin toisella kerralla.

Tällainen postaus tänään! Huomenna olisi muuten taas tiimitunti ja tarkoituksena olisi hypätä. Itse kun en mikään esteratsastaja ole toivoisin, että saisin hypätä Artulla, joka vaikuttaa esteilläkin sellaiselta turvalliselta ja suhteellisen helpolta, jonka kanssa olisi varmasti kiva hypätä. Siitä on nimittäin ihan kiitettävästi aikaa, kun viimeksi kunnolla hyppäsin. Tai no, eilen kävin hyppäämässä Helmin hevosella Villellä, josta on tulossa pieni kooste tubeen vielä tämän viikon puolella myöskin.

Mulla alkoi koulukin tänään enkä ole kauhean innoissani tuosta mun lukujärjestyksestä. Neljä kolmen päivää ja yksi yhden päivä sekä kolme aamua niin, että tulen yhdeksäksi ja kaksi kahdeksaksi. Ei kuulosta sinäänsä pahalta, mutta tapa, miten aineet on tänä vuonna jakaantunut ei ole mikään paras mahdollinen. Kiire mulla varmasti tulee olemaan kaikkien koulujuttujen sekä harrastuksien kanssa, mutta eiköhän tämä tästä. :D

Pitkästä aikaa kunnon kouluponin selässä

Moi! Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää ja nyt päätinkin hetkeksi vieroittaa itseni Netflixistä (myönnän addiktoituneeni Bonesiin tossa viikko sitten ja pakko saada noi vikatkin kaudet katottua ennen koulun alkua, can't stop watching), istahtaa sängylle ja kirjoittaa teille postauksen maanantain tiimitunnista. Sain mennä Ripalla, jolla en aikaisemmin ollutkaan mennyt. Myönnän kuitenkin, että olin lähes joka tunti sivusilmällä katsellut ponin menoa ja halusin ehdottomasti sitä kokeilla. Meitä oli tunnilla muutenkin vain kaksi + Sanna, joka opetti selästä käsin. Ja vielä, jos joku haluaa opettaa mun äidin kuvaamaan, niin tänne vaan opettamaan! ;D

Käveltiin alkukäynnit, jonka jälkeen otettiin ohjat käteen ja siirryttiin melkein heti kevyeeseen raviin. Ripan ratsastaminen tuotti heti alussa itselleni paljon ongelmia, koska olen tottunut menemään hevosilla, jotka tarvitsevat vahvan tuen suuhun sekä vahvoja ohjasotteita. Ripa oli edestä kevyt, mutta ongelmia tuotti oma ratsastukseni, koska en osannut tällaista kevyttä ponia ratsastaa sitten ollenkaan, koska jäin todella helposti suuhun kiinni. Sanna jatkuvasti muistutti minua siitä, että ponia pitää ratsastaa kevyellä sekä nopealla kädellä. Ei se helppoa ollut, mutta kyllä se siitä lähti tunnin mittaan sujumaan. Ratsastin kevyessä ravissa voltteja ja loivia kiemurauria pitkille sivuille. Ripa kääntyi hyvin sekä kuunteli istuntaa ja pohkeita oikein mallikkaasti, ei tarvinnut montaa kertaa pyytää ennen kuin poni jo tekikin, mitä siltä pyysin.

Tulimme kevyessä ravissa loivia kiemurauria pitkillä sivuilla molempiin suuntiin ponien alkujumpaksi, jonka jälkeen istuttiin alas satulaan ja alettiin työstämään ravi - käynti siirtymisiä. Tarkoituksena oli ravata joka toinen kirjaimenväli ja kävellä joka toinen. Esimerkiksi ravissa M-C ja käynnissä C-H. Aluksi meillä oli Ripan kanssa pieniä erimielisyyksiä näissä, koska en osannut pyytää ponia oikein ravista käyntiin. Siirtymisissä poni läsähti kokonaan ja oli muutenkin vähän muissa maailmoissa. Sanna tuli kävelemään vierelle ja opetti todella hyvin ja yksityiskohtaisesti, miten niitä siirtymisiä pitäisi ponin kanssa tehdä. Kyllähän me Ripan kanssa saatiin muutama todella hyvä siirtyminen aikaan sen jälkeen, kun itse muistin siirtää ponin ravista käyntiin istunnallani käden sijasta.

Teimme siirtymisiä molempiin suuntiin niin kauan, että ne alkoivat molemmilta ratsukoilta sujumaan. Annettiin ponien kävellä pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen oli seuraavan tehtävän vuoro. Teimme none stoppina lävistäjiä E-M ja H-B, lävistäjillä lisättyä- tai keskiravia. Itse pyrin lisättyyn raviin erittäin huonolla menestyksellä. Unohdin kääntää kulmassa ulkoavuilla, jonka takia Ripa ei kääntynyt tarpeeksi nopeasti ja jäi hieman vinoksi lävistäjälle käännettäessä. Suoristaa en ehtinyt kunnolla, joten ei sitä lisättyä raviakaan sitten saatu aikaiseksi. Moneen kertaan sain yrittää ennen kuin tässä onnistuin, mutta siinä kohdassa, kun muistin kunnolla käyttää ulkoapuja kääntämiseen sekä suoristaa ponin heti lävistäjällä, sain ponista ulos muutaman todella kivan lisätyn ravipätkän. Jes! Nämä on näitä pieniä onnistumisia, joista tulee aina niin voittajafiilis.

Näiden lävistäjien jälkeen annoimme ponien kävellä jälleen muutaman kierroksen, jonka jälkeen oli laukkatyöskentelyn vuoro. Ensimmäinen laukannosto meni niin penkin alle, etten edes saanut laukkaa ylläpidettyä. Ripa teki jonkun komean sivupukin laukannostossa, johon en ollut yhtään varautunut. Tasapainohan minulla siinä meni, joten otin käytiin ja lähdin uudestaan nostamaan. Pukki tuli toisellakin yrittämällä, mutta tällä kertaa päästiin työstämäänkin sitä laukkaa. Itse jännitin aluksi laukkaamista Ripan kanssa, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Itselläni on kaikista eniten tekemistä laukan kanssa, jonka kyllä huomasi. En osannut istua Ripan laukassa aluksi ollenkaan ja muutenkin kaikki oli vähän hukassa. Muutaman laukkaympyrän jälkeen sain kuitenkin koottua itseni sekä ponin jonkinlaiseen ruotuun eikä se laukassa työstäminen niin kauheaa ollutkaan. Työstin molempiin suuntiin ympyrällä laukkaa ja vielä lopuksi ratsastin muutaman kerran kentän ympäri laukassa.

Ripalla oli todella kiva mennä ja täytyy sanoa, että oli kivaa päästä pitkästä aikaa oikeasti osaavan ponin selkään, jolta vielä kaiken lisäksi löytyy liikettä. Tykkäsin! Itse tottakai olin aluksi hukassa uuden ponin kanssa, mutta kyllä meidän yhteistyö alkoi loppua kohden pelittää paremmin ja tämä on yksi harvoja tunteja, joista jäi itselleni hyvä maku suuhun eikä mikään harmittanut jälkeenpäin. Eikös toikin lasketa jo jonkinlaiseksi saavutukseksi?

Nyt minulla onkin enää neljä päivää lomaa, jonka jälkeen palailen taas pitkän loman jälkeen takaisin koulunpenkille opiskelemaan. En vielä tiedä miten koulu vaikuttaa harrastuksiini tai miten aikani riittää kaikelle, mutta se varmasti selviää nopeasti. Pyrin nyt kuitenkin jatkamaan tiimitunneilla maanantaisin ja perjantaisin sekä kisaamaan aina, kun mahdollisuus tulee. Seuraavat kisat onkin jo tiistaina Tupunalla. Iltakisat tiedossa, joissa menen Artun kanssa Helppo C:1 2000 ohjelman. PSYYK! Olen kyseisellä ponilla mennyt nyt vasta neljä kertaa ja viides kerta on maanantaina, joten paineita on. Tavoitteena olisi saada hyväksytyt prosentit sekä ponille positiivinen kokemus ulkopuolisista kisoista. Onko joku muu tulossa Tupunalle tuolloin kisaamaan/avustamaan/kuvaamaan? :)

Miten meidän koulukisat meni?

Moi! Tänään olisikin vuorossa kilpailupostausta pitkästä aikaa. Olin Artun kanssa Rauman Ratsastajien 1-tason koulukilpailuissa lauantaina 30.7. Mentiin perusmerkin kouluohjelma ihan vain testimielessä, halusin nähdä miten poni toimii aitojen sisällä sekä kuulla tuomarinkin mielipidettä ponista. Lähdin vähän sillä fiiliksellä aamulla tallille, että näh ei kiinnosta, mutta kisojen jälkeen fiilis oli ainakin hieman positiivisempi.

Aamu ei muutenkaan alkanut mitenkään loisteliaasti, sillä olin aamuyöstä onnistunut laittamaan herätyskellon soimaan tunnin liian myöhään. Tallilla olinkin sitten vasta 9.40, eli todella myöhään. Onneksi luokassa minua ennen starttasi myös toinen ratsastaja Artulla, joten poni oli jo valmiina, kun tulin paikalle.

Toisen ratsastajan mentyä ratansa, sain mennä verryttelemään Artun kanssa. Työstin Arttua lähinnä käynnissä, yritin saada sen rennommaksi edestä sekä pehmeämmäksi kyljistä. Poni oli jäykkä, mutta energinen, joka oli oikeastaan hyvä asia. Perusmerkin kouluohjelmassa ratkaisisi kuitenkin enemmän se, kuinka hyvin poni kuuntelee ratsastajaa kuin se, kuinka hyvin poni taipuu tai asettuu. Yritin kuitenkin saada Arttua taipumaan enemmän kulmissa sekä volteilla, jotta saisin ponin ratsastettua radalla mahdollisimman hyvin kulmiin.

Kun luokan ensimmäinen verryttelyryhmä oli saanut suorituksensa tehtyä, saimme siirtyä verryttelemään kouluaitojen sisälle. Arttu jännittyi hieman aitojen sisälle mentäessä, mutta rentoutui nopeasti. Tein paljon ravi - käynti siirtymisiä sekä työstin ravissa volteilla sekä ympyröillä. Arttu kulki suhteellisen hyvin ohjan ja pohkeen välissä, ja täytyy myöntää, ettei poni ole tähän asti koskaan kulkenut yhtä hyvin kuin mitä se verkassa kulki. Itselläni oli hieman paineita kisojen suhteen, koska olin kuitenkin mennyt Artulla vasta kolme kertaa. Mutta jännitys alkoi hälvetä siinä kohdassa, kun huomasin, että poni oikeasti kulki kivasti eikä se keksinyt mitään sen kummempia jekkuja tai vastaavia.

Tunneilla Artun kanssa oli ongelmana oikean laukan nostaminen, joten tein paljon laukannostoja molempiin suuntiin, jotta saisin oikeat laukat nousemaan mahdollisimman hyvin. Oikeaan kierrokseen ei meinannut tuo oikea laukka nousta mitenkään, mutta hetken yrittämisen jälkeen sekin alkoi kuitenkin sujumaan. Tein laukassa muutamia ympyröitä, jonka jälkeen annoin Artun kävellä vapain ohjin verkan loppuun asti.

Olin toinen lähtijä omasta verryttelyryhmästäni, joten sain jäädä kentän päätyyn odottamaan vuoroani. Edeltävän suorituksen aikana työstin Arttua vielä nopeammaksi jalalle sekä koitin saada ponin keskittymään paremmin tekemiseen. Arttua kiinnosti tuntemattomat ponit sekä uudet ihmiset paljon enemmän kuin väistöt ja siirtymiset. Aika kului nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan olin jo aitojen sisäpuolella tekemässä viimeiset fiksailut ennen omaa suoritustani. Minulla oli siinä vielä hetki aikaa ennen suorituksen alkua, joten päätin nopeasti ottaa muutamat laukannostot molempiin suuntiin. Halusin varmistaa, että oikeat laukat nousee, ja että Arttu kuuntelee pohjetta.

Rata meni omasta mielestäni todella hyvin, vaikka oma ratsastukseni ei mitään kauhean hienoa ollutkaan. Tuo alkutervehdys meni hyvin, vaikka sinne muutama raviaskel mahtuikin. Muutenkin Arttu oli radalla todella hyvä. Päätin ennen rataa, etten keskity muotoon ollenkaan vaan panostan teiden ratsastamiseen sekä siirtymisten tekemiseen oikeissa kohdissa. Arttu kuunteli radalla hyvin pohjeapuja ja kuunteli muutenkin todella hyvin. Ensimmäisessä laukannostossa tuli ensin väärä laukka, mutta Arttu korjasi sen hyvin, jonka takia tuosta kohdasta ei ihan nollaa pistettä tullut. Laukatkin pysyivät hyvin yllä, joka oli itselleni aika isokin yllätys, koska tunneilla tuon laukan ylläpitäminen oli tuottanut itselleni ongelmia. Poni meni myös laukassa hyvin kulmiin, joka oli myös yksi monista yllätyksistä radan aikana.

Laukkojen välinen lävistäjä tuli vähän hutiloiden ja ponikin kipitti alta, mutta ehkä tuo nopeus oli loppujen lopuksi ihan hyvä asia laukannoston kannalta. Tuo lopputervehdys oli kuitenkin ehdottomasti radan kohokohta! Ponilla yleensä aina laukannostojen kanssa ongelmia, mutta jostain syystä poni kuitenkin päättää nostaa laukan juuri ennen pysähdystä. Anteeks mitä? Noh, mutta mitä pienistä.

Todella tyytyväinen olen Artun suorittamiseen ja täytyy myöntää, etten olisi uskonut ponin suorittavan läheskään näin hyvin. Prosentteja saatiin 63,7 ja tultiin viidenneksi (valitettavasti luokassa sijoittui vain kolme :D ). Näistä kisoista onkin nyt sitten hyvä jatkaa eteenpäin. En tiedä alanko nyt treenaamaan Artun kanssa enemmän, saa nähdä! Tästä ponista kuitenkin tykkään todella paljon. Muistuttaa kieltämättä aika paljon Kartsua, mutta tämä ruunapoika sentään liikkuu eteenpäin toisin kuin Kartsu.

Menin tämän viikon maanantaina Ripalla, josta postausta tulossa myös lähiaikoina huonoilla kuvilla sekä videopätkillä varustettuna. Huominen Carl Freyn estevalmennus peruuntui nyt vähäisen osallistujamäärän takia, harmi sinäänsä, mutta uusi yritys 18.8. Perjantaina taas tuttuun tapaan tiimitunti, josta koitan saada materiaalia postausta varten.

Vielä loppuun toivoisin teiltä postausehdotuksia. Olen kirjoitellut lähinnä pelkästään näitä tuntipostauksia, enkä oikein keksi mitään hyviä postausideoita. Laittakaa siis omia kehiin. Kertokaa myös, mitä mieltä olisitte, jos pitäisin parin viikon päästä lifestyleviikon täällä blogin puolella. :)

Pohkeet kiinni ja kanna kädet

Moi! Olin maanantaina jälleen tiimitunnilla ja menin Artulla, jolla olen nyt myös menossa lauantain koulukilpailuihin kokeilemaan perusmerkin kouluohjelmaa. Tällä kertaa tunti meni jopa siedettävästi ja saatiin muutama sellainen pätkä alle, joihin olen jopa tyytyväinen. Postauksen kuvat (c) Helmi Kujala.

Aloitettiin jälleen tuttuun tapaan itsenäisellä alkuverryttelyllä, jonka aikana haettiin poneja rennommiksi sekä pehmeämmiksi edestä. Arttu tuntui jo alussa paljon paremmalta, kuin viime perjantaina. Poni oli heti alussa kuuliainen käynnissä, mutta ravissa vielä epätasainen, koska en osannut sitä oikein ratsastaa. Tein molempiin suuntiin paljon voltteja käynnissä ja ravissa. Lopuksi vielä muutaman laukkaympyrän molempiin suuntiin.

Tunnin pääaiheena oli mennä lauantain kisoissa ratsastettava rata muutamaan otteeseen sekä hioa vielä radan vaikeita kohtia. Kyseessä oli siis ihan perusmerkin kouluohjelma, päätin mennä kyseisen ohjelman, koska kisat olisivat kuitenkin meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut sekä Artun ensimmäiset. Hain ratojen aikana tasaisuutta sekä pyrin ratsastamaan mahdollisimman tarkat tiet. Arttu yritti oikoa kulmia, mutta kun itse muistin pitää sisäpohkeen kunnolla kiinni, ei kulmiin meneminen ollut mikään ongelma.

Arttu on itselleni sen verran vieras ratsu, etten sitä osaa vielä ollenkaan ratsastaa, mutta kyllä se tästä. Toisen kerran rataa tultaessa poni alkoi vihdoinkin liikkua kunnolla takaa eteen ja kantamaan itsensä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun itse tajusin miten ponia kuuluisi ratsastaa. Olin koko tunnin pitänyt jalkani epätasaisesti ponin kyljissä, vaikka pohkeen kuuluisi olla kokoajan ponin kyljessä kiinni. Tämän tajutessani sekä nostaessani kädet ylös poni alkoi vihdoinkin kulkea niin kuin pitääkin.

Tästä tunnista halusin tehdä enemmän kuvapainotteisen, koska ei mulla oikeastaan ole sen enempää sanottavaa tunnista. Toivottavasti tykkäätte välillä tällaisistakin postauksista. Nyt ensi viikolla mulla on maanantaina estetunti Artulla ja torstaina Carl Freyn estevalmennus, tämä myöskin Artulla. Ensi viikon perjantain ratsusta en vielä tiedä, mutta toivoisin, että saisin kokeilla vielä yhtä tallin ponia, joka näyttää omaan silmään todella kivalta. Artun kanssa olen kuitenkin tässä lähiaikoina mennyt ihan kiitettävästi, jonka takia olisikin kiva mennä vielä jollain muullakin. Tämän päiväisistä koulukisoista tulossa postausta, kunhan saan sen kirjoitettua, videon ladattua ja kuvat muokattua julkaisukelpoisiksi. Vielä kamera-asiasta sen verran, etten ole vielä kameraa ostanut. Ostan sen sitten, mikäli päätän jatkaa tällä kyseisellä tallilla. Moni asia on tällä hetkellä nimittäin auki enkä oikein vielä tiedä, mitä haluan tehdä. Crossfit ja ratsastus ovat itselleni sellaisia harrastuksia, joita haluaisin jatkaa, mutta en ole varma riittääkö aikana molempiin. Noh, se nähdään koulun alettua. :D

Vielä ehditte viikonlopun yli linkkailemaan blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen!

Mietteitä ratsastuskoulun poneilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta osa 2

Moi! Tänään halusin kirjoittaa tähän "sarjaan" toisen osan, ensimmäiseen osaan pääset tästä. Viimeksi pilkoin hieman sitä, kuinka paljon ratsastuskoulun poneilla valmentautuminen sekä kilpaileminen maksaa ja tänään olisi vuorossa muutaman ongelman läpikäyminen, joihin itse törmäsin kolmen vuoden valmentautumisen sekä kisaaminen aikana ratsastuskoulun hevosella. Mikäli haluatte kuulla tästä aiheestaa vielä lisää, kommentoikaa toki ideoita, mistä voisin vielä tähän sarjaan kirjoittaa. Tekeillä on ainakin vielä kolmas osa, jossa vertailen hieman lisää sitä, miten ratsastuskoulun hevosilla sekä poneilla valmentautuminen eroaa oman hevosen kanssa tekemisestä. Tiedossa on myös osa, johon sain myös muutaman muun tiimiläisen mietteitä tästä aiheesta. Jos teillä lukijoilla on kysymyksiä aiheesta tai jotain, mistä haluaisitte kuulla lisää, kertokaa toki kommenteissa. Yritän vastata kaikkiin kysymyksiin parhaani mukaan. :)

(c) Emma Vähä-Pesola / Hallatuuli.kuvat.fi

Yksi isoimmista miinuksista koko touhussa on se, että aina et ole ainoa, joka kyseisellä hevosella kilpailee ja valmentautuu. Itse myönnän olevani erittäin omistamisen haluinen ihminen, ja itselleni se oli erittäin vaikeaa, kun yhdessä kohdassa eräs toinen tyttö aloitti Kartsun kanssa treenaamisen. Olin nimittäin jo ehtinyt tottumaan siihen, että sain aina mennä Kartsulla sekä valmennuksissa että tunneilla. Hankalaa aikaa se kieltämättä oli, varsinkin silloin, kun jouduin estevalmennuksia menemään muilla ratsuilla vasten omaa tahtoani. Itselleni on aina ollut hankalaa tuo hyppääminen enkä todellakaan halunnut hypätä muilla, lähinnä sen takia että a) en itse juurikaan hyppäämisestä välitä b) jännitän todella paljon muilla hyppäämistä, jonka takia ne valmennukset ei koskaan sujunutkaan. Kyllä muillakin hevosilla täytyy tottakai ratsastuskoululla mennä, mutta siinä kohdassa, kun olet pitkään samalla hevosella valmentautunut ja joku toinenkin alkaa samaan touhuun samalla ponilla, on siihen todella vaikea tottua, varsinkin silloin, kun kyseinen toiminta alkaa vaikuttaa omaan tekemiseen.

Myös se oli itselleni vaikeaa, kun kyseinen tyttö alkoi kilpailemaan Kartsun kanssa. Siinä täytyi kokoajan olla sopimassa kuka menee mihinkin kisoihin ja kuka menee ponilla itsenäisesti ja milloin. Itse tuohon touhuun hieman kyllästyin ja vähensin tallilla käymistä ja oikeastaan lopetin kisaamisenkin hetkeksi kokonaan enkä jaksanut edes keskittyä ratsastamiseen kunnolla. Luonteeltani kun olen erittäin vaikeasti uusiin asioihin sopeutuva sekä helposti muiden toiminnasta ärsyyntyvä, jonka takia näin parhaaksi jättäytyä hieman syrjään, jotta tilanne ei äityisi pahemmaksi. Ja näin jälkeenpäin pidän tuota päätöstä erittäin järkevänä. Kyllähän tällaisiinkin tilanteisiin pystyy sopeutumaan, mutta annoin tämän vaikuttaa omaan tekemiseeni liikaa, jonka takia mikään ei oikein sujunut.

Yksi parhaimmista kisamatkoista oli ainakin itselleni Laitilan estekisat vuoden 2015 talvella. Meillä oli aivan huippuporukka matkassa (mukaan lukijen valmentajamme, jota ei kauhean usein kilpailuissa näkynyt ainakaan heti aamusta), Kartsu suoriutui aivan loistavasti molemmista radoista ja muutenkin kaikki meni todella hyvin. Päivän saldona oli kaksi puhdasta rataa (40-50cm ja 60cm), nämä oli meidän ensimmäiset estekisat melkein vuoden tauon jälkeen.

Toinen isoimmista miinuksista on kyytien järjestäminen, koska yleensä saimme kasaan vain muutaman kuskin. Yleensä kisareissulle lähti kuskeja kaksi, harvemmin kolmea. Tällöin mukaan mahtui neljä ratsua, koska luonnollisesti kuskeja ollessa kaksi myös trailereita oli kaksi. Ensimmäisenä valmennusvuotena ei tämän kanssa ollut mitään ongelmaa, koska valkkulaisia oli vain neljä, mutta valkkulaisten määrän lisääntyessä vuosi vuodelta, alkoi myös ongelmat kyytien kanssa. Muutaman kerran sain vajaa viikkoa ennen kuulla, etten mahtunutkaan mukaan syystä tai toisesta. Toki tuo silloin otti todella paljon päähän. Isälläni kyllä on pikku-E, mutta meiltä ei löydy vetokoukulla varustettua autoa, jonka takia trailerin vetäminen ei oikein onnistu.

Kyytien järjestäminen oli aina kisaamisessa se vaikein kohta ja välillä kisoihin lähteminen peruuntuikin aivan viime tipassa kyytien puuttumisen takia tai sen takia, että potkittiin jonkun muun takia kyydistä kokonaan. Sellaista se sit on, mutta hyvä puoli oli se, että oppi kestämään pettymyksiä (lohduttaa tosi paljon xD). Mutta siinä kohdassa, kun kisaamaan pääsi, oli se kieltämättä kivaa, kun oli oman tiimin jäseniä mukana tukemassa, auttamassa sekä kannustamassa. Kyllä sen yksin kilpailemisen aina voittaa hyvien tiimikavereiden kanssa kilpailemisen, koska kisareissut eivät koskaan olleet tylsiä ja yleensä kaikilla oli hauskaa.

Yksi 80cm luokan sijoitus onnistuttiin Kartsun kanssa saamaan Yyterissä keväällä 2015 <3

Tätä viimeistä en nyt sanoisi miinukseksi enkä plussaksi, mutta halusin vain mainita tämän tähän loppuun. En tiedä muista talleista, mutta noiden kolmen vuoden aikana tuntui aina siltä, että tallilla suosittiin eniten niitä, jotka parhaiten menestyivät kilpailuissa ja sijoittuivat melkein jokaisessa kilpailussa. Itse en koskaan mitenkään suoraan sanottuna menestynyt, koska olin enemmän kouluratsastaja ja menin sellaisella ponilla, jolle kaikki nuo koulutuuppailujutut olivat vaikeita ja sain aina kovasti tehdä töitä jo pelkästään sen eteen, että sain ratsuni kulkemaan edes jotenkin oikein päin valmennuksissa saatika sitten silloin, kun oltiin kisaradan puolella. Kerran oltiin Kartsun kanssa ensimmäinen ei sijoittunut ratsukko 1-tason HeC ohjelmassa, mutta sitä lähemmäs ruusukkeita tai sijoituksia ei koskaan päästy. Yleensähän me koristettiin tulosluettelon häntäpäätä.

Omasta mielestäni tein paljon töitä Kartsun kanssa ja kehityin itse sekä poni kehittyi siinä samalla. Jäin kuitenkin aina kaipaamaan muutamaa kehua tai hyvää sanaa meidän kehityksestä muiltakin kuin valmentajalta, mutta ehkä odotin hieman liikaa. Kuitenkin se, että kehuja ei koskaan omaan suuntaani tullut, vaikutti itseeni ja aloin ottamaan paineita omastani sekä ratsuni suorittamisesta, koska aina tuntui siltä, ettei se mitä olin saanut aikaan vielä riittänyt, jonka takia touhusta meni aina silloin tällöin kokonaan maku. Tällöin saatoin jopa vaihtaa muutamaksi viikoksi tai yli kuukaudeksikin hevosta, jotta saisin oman innostukseni takaisin ja toivoin aina, että pienen tauon pitäminen Kartsun kanssa menemisestä auttaisi tilanteeseen. En todellakaan syytä tästä ketään, koska tein itse kärpäsestä härkäsen, jonka annoin liikaa vaikuttaa itseeni sekä suoriutumiseeni. Jos voisin korjata jonkin asian, korjaisin oman asenteeni tekemiseen, enkä ottaisi kaikkea niin tosissani. Mutta ei auta enää näitä asioita miettiä, koska siihen ei nyt enää voi vaikuttaa. Aika minunkin siirtyä eteenpäin ja yrittää olla toistamatta omia virheitäni.

Kilpaileeko ja valmentautuuko muut ratsastuskoulun hevosilla tai poneilla? Kertokaa toki omia kokemuksia sekä mielipiteitä! Olisi todella kiva kuulla asiasta muiltakin ja saatan ehkä koota yhteen postaukseen vielä muidenkin mielipiteitä. Joten jos joku haluaa oman tekstinsä siihen postaukseen, kirjoita se kommentteihin tai laita mulle sähköpostilla uskalivenla@gmail.com ;)

Koulutunti Artulla

Moi! Nyt vuorossa taas ihan perus tuntipostausta tämänpäiväisestä koulutunnista Artulla. Tämä oli nyt sitten kolmas tunti putkeen, joka meni aivan täydellisesti penkin alle ja itselleni jäi erittäin huono fiilis tunnista. Tällaisina hetkinä sitä lähtee kyllä miettimään, että onko tämä sittenkään se oma laji, kun tuntuu ettei minkään ponin taikka hevosen kanssa suju tunnit, vaikka itsestään antaisikin aivan kaiken....

Tunnille sain Artun, jolla itseasiassa halusinkin mennä. Ensimmäinen tunti ei silloin pari viikkoa sitten Artun kanssa mennyt ollenkaan putkeen, jonka takia halusinkin tätä koittaa uudelleen, josko toinen kerta toden sanoisi ja alkaisi meidän yhteistyömme sujumaan, sillä tästä ponista kuitenkin tykkään. Kuntoonlaitto sujui erittäin hyvin, vaikka en saanutkaan tätä valkoista otusta puhtaan näköiseksi vaikka kuinka sitä hinkkasin ja hankasin erilaisilla harjoilla.

Tänäänkin teimme itsenäisen alkuverkan kisoja varten harjoitellen ja tällä kertaa verryttelyn sai tehdä kaikissa kolmessa askellajissa. Arttu oli todella energinen sekä jäykkä, jonka takia työskentelin käynnissä pitkään. En halunnut aloittaa muissa askellajeissa työstämistä ennen käynnin sujumista. Poni puski vahvasti sisäpohjetta vastaan eikä oikein millään taipunut sisälle. Nappasin hetkeksi kouluraipan mukaani ja käänsin ponin pienelle voltille, jossa työstin hetken, jonka jälkeen tein raviin siirtymisen, ravissa lävistäjä ja muutama kierros pienellä voltilla toiseen suuntaan. Tämän pienen tehtävän ansiosta Arttu alkoikin taipumaan paremmin. Kuitenkin ponin vertyessä myös vauhti lisääntyi, joka ei sitten ollutkaan niin hyvä juttu.

Arttu juoksi alta kokoajan eikä se kuunnellut puolipidätteitä juuri ollenkaan, jonka takia en myöskään saanut ponia ratsastettua kunnolla peräänantoon. Siinä me sitten tehtiin siirtymisiä ponin pää pilvissä. Itselläni meni tässä kohtaa jo maku tekemiseen, koska en vain saanut ponia kuuntelemaan ollenkaan taikka tekemään sitä, mitä siltä pyysin.

Mitäs toi jalka mahtaa seilailla? :'D

Alkuverryttelyn jälkeen teimme taas laukkaa kenttää ympäri, mutta tällä kertaa pareittain. Artulla todellakin oli sitä virtaa, jonka takia laukastakaan ei tullut yhtään mitään. Kyllähän poni laukkasi, mutta laukassa siitä tuli todella vahva suusta enkä osannut irrottaa ponia kuolaimelta. Joten me tehtiin myös nämä laukat pää pilvissä. Hehhe, minkäs sille mahtaa, jos ratsastaja ei tiedä mitä tekee. Laukattiin muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Muiden laukatessa työstin Arttua käynnissä kentän keskellä, jotta saisin ponin tasaisemmaksi edestä. Kyllähän se pikkuhiljaa alkoi kaulastaan antamaan periksi ja jopa kulkemaan rehellisesti oikeinpäin, joka oli varmaankin tunnin ainoa positiivinen asia.

Kun oltiin laukkat laukkailtu olikin jo aika loppuverrytellä. Tein isoja voltteja sekä ympyröitä kevyessä ravissa molempiin suuntiin ja koitin vain saada Artun rennommaksi edestä vielä loppuun, jossa loppujen lopuksi onnistuinkin. Viimeiset ravipätkät tuntuiva ainakin selästä käsin todella hyviltä ja elastisilta. Taisi tuo tunnin tappeleminen ponin kanssa tuottaa loppujen lopuksi jotain tulosta.

Joo tiedän, tämä postaus oli erittäin lyhyt ja hutiloidun oloinen, mutta en vain pystynyt kirjoittamaan tunnista kunnolla, koska olen edelleen jotenkin todella pettynyt tuntiin, sillä en osannut mennä Artulla ollenkaan. Tämä poni olisi ilmeisesti myös kisaratsuni ensiviikon lauantaina pidettäviin koulukisoihin, mutta saa nähdä jätänkö kilpailut välistä kokonaan. Mielestäni treeneissä pitäisi sujua hyvin ennen kuin lähtee edes miettimään kilpailuihin lähtemistä, jonka takia ajattelinkin nyt jättää koko kisat välistä. Mutta koitan nyt vielä maanantain tunnilla mennä ilman kannuksia ja laittaa pari reikää pidemmät jalustimet, jotta saisin paremmin pidettyä jalan hiljaa. Tuolla epävakaalla jalalla saattaa meinaan olla jotain tekemistä ponin epätasaisuuden kanssa...

Pahoittelen postauksen tekstien laatua... Nyt viikonloppuna on mahdollisesti luvassa tuon aloittamani postaussarjan toinen osa, mikäli saan sen nyt kirjoitettua loppuun ja korjattua sellaiseksi millaiseksi sen alunperinkin halusin. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Mietteitä ratsastuskoulun poneilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta osa 1

Moi! Tänään halusin kirjoittaa hieman omista kokemuksistani ratsastuskoulun poneilla sekä hevosilla valmentautumisesta ja kilpailemisesta. Itselläni takana neljä ratsastuskouluvuotta, joista valmentauduin ja kilpailin omalla nimikkohevosellani kolme vuotta. Edelleenkin jatkan ratsastuskoululaisena miltein samoissa kuvioissa kuin ennenkin, mutta tallinvaihto tapahtui tuossa heinäkuun puolessa välissä. Tämän postauksen tarkoituksena ei ole mitenkään mollata ketään tai tuoda esiin kaikkia negatiivisia asioita aiheesta vaan tarkoituksena on kertoa omia kokemuksiani sekä mielipiteitäni. Postauksen kuvat vuoden 2015 heinäkuulta (c) Kiia Hakkari

Aloitin ratsastuskoululla valmentautumisen reilut kolme vuotta sitten, jolloin sain nimikkohevosekseni Kartsun, joka oli ollut mun lemppari kyseiseltä tallilta jo tovin. Olin tuolloin ratsastanut vasta noin vuoden, mutta eipä tuo juurikaan menoa haitannut, sillä muutkin tiimiläiset olivat about samantasoisia kuin itsekin. Valmennus oli aina kerran viikossa, esteitä joka toinen keskiviikko ja koulua joka toinen perjantai. Valmennuksien lisäksi kävin kerran viikossa tunnilla ja yleensä menin Kartsulla myös tunneilla. Alussa kehityinkin todella paljon lyhyessä ajassa, vaikka paljon ongelmia olikin. Kartsun kanssa ihan perusasiatkin olivat vaikeita, mutta kyllä se siitä sitten vuosien ja kuukausien treenin jälkeen lähti sujumaan, hehhe.

Ratsastuskoulun poneilla sekä hevosilla valmentautuminen on hyvä tapa aloittaa treenaaminen aktiivisemmin sekä tavoitteellisemmin. Siinä saa kokemusta kilpailemisesta sekä muusta sellaisesta, ja mikäli tallilla on vuokrausmahdollisuus, oppii siinä samalla myös itsenäisesti hoitamaan sekä ratsastamaan. Tästä sain ainakin itse loistavat pohjat jatkolle, sillä kaikenlaista tuli valmennustiimiin kuulumisen ansiosta tehtyä sekä opittua ja koenkin, että saattaisin olla jopa valmis omaan ylläpitohevoseen yms. näiden tietojen, kokemuksien ja taitojen ansiosta, joita ratsastuskouluvuodet minulle antoi. Eli siltä kannalta kilpailemisen aloittaminen ratsastuskoululla on erittäin kätevää sekä opettavaista, apua saa aina kun kysyy ja aina on joku, jolta voi ongelmatilanteissa apua pyytää. Hyvä puoli on myös se, ettet ole itse vastuussa poneista sekä hevosista joilla menet, eikä silloin tarvitse huolehtia mistään eläinlääkärijutuista tai vastaavista.

Mutta pelkkää ruusuilla tanssimista ratsastuskoulun ponilla valmentautuminen ei tietenkään ole, niitä miinuksiakin löytyy. Mutta ensimmäiseksi voitaisiin kuitenkin pilkkoa vähän sitä, kuinka paljon tällaiseen tiimiin kuuluminen keskimäärin maksaa. Nämä eivät ole tarkkoja hintoja, joita itse olen maksanut, vaan keskimääräisiä hintoja, joita kokosin muutaman eri tallin vastaavaa toimintaa tutkimalla sekä yhdistämällä omat kokemukseni asian suhteen. Ratsastuskoulun valmennustunnit ovat yleensä tavallisia valmennustunteja halvempia, koska ei siellä aina käy niitä huippuluokan valmentajia, keskimäärin se on sellaiset 25-30e/tunti, riippuen toki siitä, missä päin Suomea asuu, pääkaupunkiseudulla ainakin hinnat korkeampia, kuin täällä Luonais-Suomessa.

Mutta sitten on vielä se, että aina vierailevan valmentajan käydessä, ei sitä enää ihan halvalla pääsekään. Yleensä maksut valmennuksista menee niin, että maksetaan itse valmentajalle valmennusmaksu (joka riippuu siitä, kuka valmentaa ja kuinka isossa ryhmässä on), tähän päälle tulee vielä hevosvuokra sekä mahdollinen kenttä/maneesivuokra. Näistä kaikista maksuista tulee yhteensä noin 50-70e/valmennus, mutta samanhintaisiahan ne suurinpiirtein on myös niille, jotka omalla hevosellaan valmentautuu.

Kisamatkat ovat suhteellisen kohtuu hintaisia ainakin meillä ollut. Trailereiden kanssa kuljettiin, joihin mahtui se kaksi hevosta. Jokainen kisaaja siis maksoi puolet koppi/autovuokrasta, bensoista sekä muista mahdollisista matkakuluista. Tästä tullut loppusumma saattoi silloin tällöin tuntua vähän suurelta, mutta hinta oli aina ymmärrettävä sen jälkeen, kun lähti miettimään mistä kyseinen summa koostuu. Eli kisamatkatkaan eivät olleet liian kalliita, vaikka siltä välillä tuntuikin.

Onko ratsastuskoulun tiimiin kuuluminen sitten halvempaa kuin omalla hevosella valmentautuminen? On, mutta se on sitten taas aivan eri asia, miten lähtee näitä kahta vertaamaan ja loppujen lopuksi näitä kahta ei voi keskenään verrata, sillä omalla hevosella tulee mentyä lähes joka päivä ja ratsastuskoululla käytyä vain pari kertaa viikossa.

Kilpaileeko ja valmentautuuko muut ratsastuskoulun hevosilla tai poneilla? Kertokaa toki omia kokemuksia sekä mielipiteitä! Olisi todella kiva kuulla asiasta muiltakin ja saatan ehkä koota yhteen postaukseen vielä muidenkin mielipiteitä. Joten jos joku haluaa oman tekstinsä siihen postaukseen, kirjoita se kommentteihin tai laita mulle sähköpostilla uskalivenla@gmail.com ;)
Ja muistakaa käydä linkkailemassa blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen!

Iso kiltti jättiläinen

Moi! Haluan aloittaa tämän postauksen kiittämällä teitä kaikkia lukijoita, sillä tänään meni 100 lukijaa rikki! Kiitos todella paljon kaikille, jotka postauksiani lukevat. Bloggaaminen on itselleni paljon mielekkäämpää, kun huomaa, että jotkut ovat oikeasti kiinnostuneita heppailuistani sekä haluavat viikosta toiseen lukea, mitä olen touhuillut. Kiitoksena teille, ajattelin pistää pienen arvonnan pystyyn. Teillä on muutama päivä aikaa ehdottaa arvonnan palkintoa, joten kommentteja tulemaan!

Nyt itse aiheeseen eli tämän päiväiseen tuntiin, joka ei todellakaan mennyt hyvin miltään osalta. Menin tallin isoimmalla? hevosella Ladylla,  joka tuntui jopa liian isolta itselleni. Olen tottunut ratsastamaan pienempiä hevosia, jonka takia Lady tuntui vain liian isolta ja vaikealta ratsastaa eikä koko tunnista tullut yhtään mitään. Jos menee penkin alle tunti, en yleensä jää asiaa mitenkään kaunistelemaan, vaikka nyt mieli tekisikin. Noh eiköhän käydä ihan koko tunti läpi ja pureta hiukan näitä epäonnistumisia... Lyhyt kooste tunnista löytyy postauksen lopusta.

 

Tunti aloitettiin jälleen käynnissä, mutta tänään Sanna halusi, että tekisimme itsenäisen verryttelyn kisaverryttelyn tyylisesti. Alussa Lady oli todella nihkeä ja otinkin raidan mukaan, jotta saisin tamman nopeammaksi jalalle. Raipan jätin pois alkuverryttelyn jälkeen, kun Lady alkoi vertymään sekä käyttämään omaa moottoriaan. Tein alussa paljon isoja voltteja käynnissä ja yritin totutella tamman isoon käytiin, jota oli jo pelkästään suhteellisen vaikea ratsastaa, ainakin itse olin ihan hukassa tunnin alusta lähtien. Mulla on noi kädet ollut aina iso ongelma, ja saatan välillä jäädä hevosen suuhun kiinni tai nyppäistä ohjasta aivan väärään aikaan yms. Ladyn kanssa piti pitää käsi paikallaan, mutta silti säilyttä vahva tuntuma suuhun. Onnistuinko tässä? En.... Käynnissä jotenkin, mutta ravi oli sitten jo aivan eri asia. Tein alkuverryttelyssä kevyessä ravissa myös noita isompia voltteja. Tamman ravi oli isoa, joten keskityin kokoajan omaan istuntaani, jonka takia se ratsastaminen hieman unohtui.

Alkuverryttelyn jälkeen annoimme hevosten kävellä hetken pitkillä ohjilla, jonka jälkeen otimme laukkaa. Tänään laukat tehtiin niin, että jokainen laukkasi vuorollaan kentän ympäri molempiin suuntiin muiden työskennellessä keskellä käynnissä. Jännitin Ladyn kanssa laukkaamista aluksi todella paljon, koska en ollut pitkään pitkään aikaan mennyt yhtä isolla hevosella ja muutenkin mulla oli vaikeuksia jo ravinkin kanssa, jonka takia pelkäsinkin sitä, kuinka huonosti laukat sujuisivat. Loppujen lopuksi laukat eivät menneet ihan niin huonosti kuin olin kuvitellut, mutta eivät ne silti hyvin menneet. Laukka oli isoa enkä osannut istua liikettä kunnolla, jonka takia en myöskään pystynyt työstämään peräänantoa laukassa sitten ollenkaan. Laukat kuitenkin pyöri molempiin suuntiin, joka oli ihan positiivinen juttu...

Ja ratsastaja kuvitteli ennen tuntia, että osais ratsastaa... Kröhöm

Kun jokainen oli tehnyt, vuorossa oli vielä toinen samantyylinen tehtävä, jota suorittaessani alkoi usko omaan ratsastukseen loppua melkein totaalisesti ja mielessä kävikin se, että poistuisin vaan tunnilta ja veisin hevosen talliin. Tehtävänä oli siis tehdä nopeita siirtymisiä ravista laukkaan ja toisinpäin. Ensimmäinen ongelma tuli esiin heti aloittaessani tehtävää, sillä Lady ravasi pää pilvissä enkä pystynyt itse istumaan tamman ravia ollenkaan. Työstin hetken ravissa pienemmällä voltilla, jonka aikana Sanna neuvoi yksityiskohtaisemmin, miten Ladyn saisi ratsastettua edestä alas. Koko ajan ongelmanahan oli lähinnä se, etten osannut ratsastaa tammaa peräänantoon sitten ollenkaan. 

Muutaman ravivoltin jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan jo hieman paremmin, jonka jälkeen jatkettiin itse laukkatehtävää. Joka sujui tällä kertaa jopa siedettävästi. Lady oli nopea pidätteelle ja otti nopeasti laukan alas raviin ja nyt nostotkin sujui paremmin. Laukkaankin saatiin viimeisten laukkapätkien aikana jotain rytmiä ja Lady alkoi kantaakin itseään jo paremmin.

Tällaiset tunnit horjuttavat kyllä aina omaa itsetuntoani sekä muutenkin alan pitää itseäni todella helposti aivan toivottomana ratsastajana, etten osaisi yhtään mitään. Kaksi epäonnistunutta tuntia putkeen onkin sitten taas jo aivan eri asia. Pitäisi minunkin pystyä vain muistamaan, että pettymykset sekä epäonnistumiset kuuluvat lajiin kuin lajiin ja, että omista virheistään kuuluisi vain ottaa opikseen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta eiköhän tämä tästä. 

Tällä hetkellä haluaisin vain palata vanhaan ja tuttuun poniin, Kartsuun, jonka kanssa olisi ollut vielä niin paljon kaikkea edessä, mutta nyt taitaa vain olla aika jättää ne ajat taakse ja jatkaa kohti uutta pää pystyssä epäonnistumisista huolimatta. Yritän tosiaan olla parhaani mukaan kaunistelematta virheitäni täällä blogin puolella, vaikka kuinka tekisikin mieli vain jättää kirjoittamatta näistä huonosti menneistä tunneista. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen eikä tässä lajissa voi olla epäonnistumatta aina silloin tällöin, joten päätin kirjoittaa siltin.

Pieni infopläjäys vielä tähän loppuun. Postauksen kuvat on otettu kännykälläni ja videot Olympuksen pokkarilla, videoiden laatu tuhoutui täysin, kun muokkasin videon Youtuben videoeditorilla, pahoittelen. Oman järjestelmäkameran olen näillä näkymin saamassa vielä alkusyksyn aikana, mutta siihen asti kuvat ovat tämän laatuisia. Muutama kaverini on kuitenkin tulossa kuvaamaan vielä kesäloman aikana, joten muutamia hyvälaatuisiakin kuvia tiedossa. Muistakaa myös käydä linkkailemassa blogejanne linkkaa blogisi -postaukseen sekä kommenttoikaa tähän postaukseen, minkälaisen palkinnon haluaisitte arvontaan. :)

Linkkaa blogisi

Moi! Nyt oli vuorossa linkkaa blogisi sen kunniaksi, että teitä lukijoita on jo melkein sata (tarkalleen ottaen 95). Olen itse erittäin yllättynyt, mutta samalla kiitollinen teille kaikille, jotka jaksavat lukea mun postauksia ja kuulumisia. Sata lukijaa olisi kyllä kiva saada rikki vielä kesän aikana, mutta ei tuolla numerolla loppujen lopuksi niin paljon väliä ole. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia nykyisiä sekä tulevia lukijoita, ilman teitä bloggaaminen ei olisi läheskään yhtä mielekästä kuin mitä se nyt on.

 

Säännöt

- Toivottavaa olisi, että olet blogin rekisteröitynyt lukija, mutta ei kenenkään pakko ole lukijaksi liittyä tämän takia.

- Kerro joko muutama plussa ja miinus blogistani tai kerro, millaisia postauksia haluaisit jatkossa blogissani nähdä

- Linkkaa blogisi sekä liitä mukaan lyhyt esittely

- Linkit alla olevan koodin muodossa:

<a href="http://www.bloginosoite">blogin nimi</a>

Aikaa linkata blogeja on aina 30.7 asti

Sitten vaan omia blogeja linkkailemaan! En lupaa esitteleväni jokaista linkattua blogia, mutta riippuen linkattujen blogien määrästä ajattelin tehdä muutaman  postauksen tässä kesäloman aikana omista suosikeistani. Linkatessasi blogisi, annat minulle luvan käyttää blogisi tämänhetkistä banneria blogissani blogiarvostelun/esittelyn yhteydessä. Mikäli et kuitenkaan halua, että käytän banneriasi, linkkaa mukaan myös kuva, jota saan käyttää.

Sirkusponi Bukas

"Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla ja minulla on tunti kentällä valitan hyvän tovin sitä, että olen sokerista tehty, jonka jälkeen lampsin masentuneena kentälle ja yritän henkisesti selvitä tunnista."

Moi! Aloitetaan tämä postaus lainaamalla sanojani toissapäiväisestä postauksesta, nimittäin arvatkaas kuka joutui järkytyksekseen ensimmäistä kertaa elämässään ratsastamaan vesisateessa. Kyllä, ensimmäistä kertaa. Luvialla meillä oli aina maneesi käytössä, ja tottakai sitä käytettiin aina sataessa tai sateen edes uhatessa. Nyt on kuitenkin varmaan myös mun aika totutella vesisateessakin ratsastamiseen, vaikka sokerista tehty olenkin. Ei tuo vesi nyt kauheasti ratsastamista loppujen lopuksi haitannut, joten mitä pienistä.

Nyt sitten itse tuntipostaukseen. Eiliselle tunnilla sain ratsukseni Bukasin, joka oli itselleni kokonaan uusi tuttavuus enkä oikeastaan tiennyt ponista etukäteen muuta kuin sen, että ruuna osasi olla erittäin laiska ja yhteistyökyvytön, mikäli sille päälle sattuu. Meitä piti alunperin olla vain viisi, mutta loppujen lopuks tunnilla oli yhdeksän ratsukkoa, tämän takia kenttäkin jaettiin puoliksi. Tiimiläiset omalle puolelle ja tuntilaiset toiselle. Kyllä tuokin tila riitti viidelle ratsukolle, mutta olisin kuitenkin halunnut saada enemmän tilaa tämän ponin kanssa työskentelemiseen, koska tuntui siltä, kuin Bukasin kanssa olisi jatkuvasti tila loppunut kesken.

 

Aloitettiin tunti työskentelemällä tuttuun tapaan ihan käynnissä. Bukas oli alussa todella jäykkä eikä tahtonut oikein millään taipua taikka asettua oikeaan kierrokseen. Tässä vaikeammassa kierroksessa poni lähti asettumaan ulospäin ja itselläni oli heti alussa ongelmia taivutuksen sekä asetuksen kanssa tästä johtuen. Bukas yritti myös kaikin keinoin oikoa kulmissa, joten jouduin tekemään alussa todella paljon töitä pelkästään sen eteen, että sain ponin kunnolla kulmiin sekä asettumaan sisälle. Tein paljon keskikokoisia voltteja, jotta poni alkaisi taipumaan kyljistään paremmin eikä vain kaulastaan. Itse olin käsieni kanssa hieman hukassa enkä oikein saanut tasaista tuntumaa ponin suuhun, joka vaikutti erittäin paljon siihen, miten päin poni kulki.

Kevyessä ravissa alkuverryttelyä tehdessäni totesin olevani aivan hukassa vieraan ponin selässä, joka eroaa kaikin mahdollisin tavoin Kartsusta sekä niistä muutamasta muusta Lähdepellon ponista, joilla olen tähän asti ehtinyt menemään. Pelkästään keventäminen Bukasin selässä tuntui jotenkin hassulta enkä osannut ratsastaa koko askellajia, koska oman istuntani kanssa oli niin paljon hakemista. Tyydyin siis alkuverryttelyn aikana keskittymään enemmän omaan istuntaani sekä ratsastukseeni, koska siitä kaikki ongelmat kuitenkin saavat alkunsa. Uusiin poneihin kestää aina tottua, mutta Bukasin liikkeisiin sekä itse poniin tottui yllättävän nopeasti eikä se ravikaan tuntunut enää niin ihmeelliseltä muutaman kierroksen jälkeen, vaikka alussa olinkin ihan totaalisesti hukassa.

Alkuverryttelyn jälkeen annettiin ponien kävellä hetki vapain ohjin, jonka jälkeen lähdimme tekemään ympyräkahdeksikkoa harjoitusravissa. Tässä kohdassa viisi ihmistä ja puolikas kenttä alkoi tuntua jo ahtaalta, koska halusin ratsastaa Bukasia reippaammin eteenpäin, sillä poni oli koko alkutunnin ollut hieman hidas pohkeelle ja välillä roikkunut myös siellä pohkeen takana. Muut ponit kuitenkin menivät sen verran hitaasti, että sain olla kokoajan hidastamassa ratsuni kulkua tai kääntelemässä pois muiden ponien takaa. Koska oma huomioni oli kiinnittynyt enemmän siihen, mitä ympärillä tapahtui, en pystynyt keskittymään sataprosenttisesti itse ratsastamiseen, joka myös näkyi lähinnä ponin epätasaisuudesta. Saatin me Bukasin kanssa myös muutama todella hyvä ja rento pätkä alle, joista olen näin jälkeenpäin ihan super tyytyväinen.

Näiden ympyräkahdeksikkojen jälkeen päästiin siirtymään laukkatehtävän pariin, joka ei oikein sujunut ainakaan multa ja Bukasilta. Ponilla oli hieman huono tasapaino ja laukka oli kuulemma ponille vaikea askellaji, jonka takia normaalia pienempi ympyrä tarjosi aivan liian vähän tilaa laukata. Tilanpuutteen takia Sanna totesikin, että laukat olisi parasta tehdä vuorotellen niin, että jonon ensimmäinen laukkaa aina jonon päähän, jolloin jokainen sai vuorollaan laukata. Ensimmäisellä nostokerralla Bukas koitti kaikin keinon olla nostamatta laukkaa, poni yritti kiemurrella pois nostosta, mutta kyllä se laukka muutaman yrityksen jälkeen nousi. Valitettavasti tilaa oli edelleen liian vähän kunnon laukkatyöskentelyyn, jonka takia melkein jokaisesta laukkapätkästä jäi itselleni hieman huono maku suuhun, koska olisin halunnut rauhassa työstää laukkaa niin, että poni olisi rehellisesti kantanut itsensä myös laukassa sekä liikkunut takaa eteen. Tämä Bukasin nimittäminen sirkusponiksi johtuu muuten juuri näistä ponin jatkuvista uusista tempauksista sekä tavoista välttää itse työntekoa.

Tehtiin laukannostoja hyvä tovi ja loppua kohden Bukas alkoi tosissaan nostamaan sitä laukkaa. Alussa nostot olivat enemmänkin ajonostoja, joissa poni kiihdytti ensin ravissa tuhatta eteenpäin ennen itse laukkaan siirtymistä. Viimeiset nostot olivat kuitenkin todella mallikkaita ja vahvoja, joissa nosto tuli rehellisesti takaa. Nämä on näitä pieniä onnistumisia, jolloin voi itse olla ylpeä ratsustaan, vaikka ei kyseistä ponia tai hevosta edes kunnolla tuntisi. Tässä viimeisen kahden viikon aikana olen joka tunti ratsastanut eri hevosta tai ponia, joka tuntuu itseasiassa erittäin oudolta, sillä Luvialla olin aina mennyt Kartsulla, paitsi silloin, kun halusin välttämättä vaihteluksi mennä muutamalla muullakin. Mutta pointtihan oli se, että tällainen vaihtelu on kyllä hyvästä ja itse ainakin tykkään mennä paljon erilaisilla hevosilla sekä poneilla, vaikka kaikki eivät olisikaan ihan oman tyylisiä. Jokaiselta ratsulta kuitenkin oppii jotain uutta oli se sitten maailman laiskin urankiertäjä tai kuumahko tamma, joka ärsyyntyy kaikesta....

Tällainen tuntipostaus tänään! Seuraava tiimitunti olisi sitten ensi viikon maanantaina ja yritän saada kaverini kuvaamaan tuntia kunnollisella järkkärillä, jotta saisin tännekin aina silloin tällöin hyvälaatuisiakin kuvia. Äitini onneksi suostuu aina tuntejani kuvaamaan, jonka ansiosta saan tänne edes jotain materiaalia tekstien lisäksi. Ja tuosta videosta sen verran, että koska olen harvinaisen pihi enkä ole vielä saanut aikaiseksi Filmoraa ostaa, ohjelma lätkäisee videoiden päälle tuollaisen kivan vesileiman, jolle en tosiaankaan mitään voi... Editoisin varmaan muuten ihan Youtuben omalla editorilla, mutta jostain syystä se on ollut niin laginen ja takkuilut minkä ehtii, jonka takia en ole aikaani uhrannut sen kanssa tappelemiseen. :D