tiistai 23. elokuuta 2016

Carl-Harry Freyn estevalmennus 18.8

Moi! Nyt pienehkön postaustauon jälkeen ajattelin taas tulla tännekin puolelle kertomaan meidän kuulumisia. Viime viikon torstaina olin tosiaan Carlin estevalmennuksessa, jonka menin Artulla. Hyvällä fiiliksellä valmennukseen lähdin, mutten kuitenkaan samoilla fiiliksillä valmennuksesta poistunut. Sanotaanko vaikka näin, että otti vaan ihan pikkasen päähän, koska en osannut ratsastaa sitten ollenkaan. :D Postauksen hyppykuvat (c) Sanna Sivusalo ja muut kuvat/videot äitini ottamia.



Verkattiin hevoset ensin ravissa. Tehtiin erilasia harjoituksia niin kevyessä- kuin harjoitusravissakin. Yhdessä kohtaa tultiin tallin puolimmainen pitkä sivu harjoitusravissa ilman jalustimia, jalustimet takaisin jalkaan lyhyellä sivulla ja sitten kevyessä ravissa linjassa olevat puomit. Arttu liikkui ihan hyvin eteenpäin, vaikka vauhti sammui vähän väliä kulmissa. Poni oli kuitenkin hieman kyylällä tuulella ja poni kyttäsikin vähän kaikkea. Pahin kaikista oli tuomarinkoppi toisen lyhyen sivun ulkopuolella. En koko valmennuksen aikana saanut Arttua ratsastettua tuohon päätyyn ilman, että poni teki laukassa jotain ihme kuvioita säikähdettyään niitä pieniä vihreitä miehiä, jotka siellä kopissa vissiin piileskelivät. Laukattiin muutama kierros kevyessä istunnassa ennen kuin aloitettiin itse hyppääminen.

Aloitettiin tulemalla keskellä kenttää oleva ristikko ravissa. Ensimmäisellä kerralla Arttu nappasi ristikon molemmat puomit mukaansa, koska en itse ollut ollenkaan hereillä. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin jopa hyvä hyppy ristikolle. Laukassa Arttu oli hidas eikä laukka oikein pyörinyt tarpeeksi. Ponin lämmetessä laukkaakin alkoi löytyä, mutta siltin minun täytyi olla kokoajan muistuttelemassa ponia siitä, että liikkuakin tarvitsisi.



Ristikon jälkeen lähdettiin tulemaan ristikkolinjaa, josta me selvittiin Artun kanssa ihan hyvin. Ensimmäisillä kerroilla tultiin linja liian hitaassa laukassa, koska laukka-askelia tuli väliin yksi liikaa. Sen jälkeen, kun itse uskalsin oikeasti ratsastaa eteenpäin, saatiin se oikea määrä laukkojakin. Nämä ristikot tultiin pari kertaa, jonka jälkeen vuorossa oli vielä sinisen pystyn tuleminen ennen itse ratatehtävää.

Omista epäilyksistäni huolimatta Arttu ylitti pystyn ensimmäisellä yrittämällä. Poni lähti hyppyyn reilusti ennen estettä, taisi varmistaa ettei vahingossakaan hipaise esteen alla olevia pelottavia tötsiä. Kun oltiin tultu pysty, aloitettiin tulemaan rataa. Ensin keskellä oleva ristikko ravissa, siitä ristikkolinjalle, linjalta pystylle ja pystyltä innarille, joka oli tosiaan tuolla toisella pitkällä sivulla. Jokainen  sai tulla radan kerran ja jokaista radan osaa piti tulla, kunnes se sujui edes jotenkin. Heti alkuun tuli huono lähestyminen ristikolle, joten jouduin sen tulemaan uudestaan. Ratsastin liian tiukan tien linjalle, jonka takia ensimmäiselle ristikolle tuli huono hyppy. Linjan jälkeen ei tuo ristikko enää sujunutkaan; ensimmäisellä yrittämällä kielto, toisella pompattiin paikaltaan ja otettiin puolet esteestä mukaan, kolmannella pompattiin paikaltaan ja neljännellä yrityksellä jopa päästiin kunnialla esteen yli.

Kolmannella yrittämällä sain jatkaa innarille, vaikka pystyn ylitys ei sujunutkaan. Ensimmäisellä kerralla innari hämmensi Arttua sen verran, että poni meinasi sotkeutua jo omiin jalkoihinsa. Tultiin tässä välissä innari muutamaan otteeseen, jotta se sujuisi. Arttu tajusi nopeasti innarin ajatuksen ja ylittikin loppujen lopuksi sen muutamaan otteeseen todella sujuvasti. Hieno poni! Tultiin vielä lopuksi pysty ja innari uudelleen, jonka jälkeen kevenneltiin molempiin suuntiin.


Vaikka valmennus ei sujunutkaan niin hyvin, oli hyppääminen siltin ihan kivaa. Arttu ansaitsi paljon kehuja kaikkensa antamisesta sekä yrittämisestä. Hienosti poni myös paikkasi muutamaan otteeseen silloin, kun itse mokasin jossain. Ei Arttu ehkä ole ihan mun tyylinen esteratsu, mutta kaikkeen voi tottua ja ehkä voisin saadakin tästä ponista itselleni kisakaverin molempiin lajeihin, saa nähdä. Sen verran vielä tulevista kilpailuista, että meillä on 11.9 omat koulukilpailut sekä lokakuun alussa estekilpailut, joihin näillä näillä näkyminen olen molempiin osallistumassa Artulla. :)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

1, 2, 3... Hyppy!

Moi! Nyt pääsen pitkästä aikaa kirjoittamaan estetunnista postausta, sillä pääsin ensimmäistä kertaa hyppäämään tällä uudella tallilla.  Hyppäsin siis perjantain tunnilla ensimmäistä kertaa Artulla. Tarkoitus oli kokeilla ponin kanssa hyppäämistä sekä katsoa mihin poni pystyy, jottei tuo hyppääminen tulisi ihan puskista Carlin estevalmennuksessa. Täytyy myöntää, ettei tuo hyppääminen nyt niin kauheaa ollut, kunhan alla on poni, joka osaa hommansa. Ratsastajakin selvisi tunnista hengissä eikä edes tipahtanut kertaakaan, joka oli jo itsessään saavutus. Ensi torstaina on sitten Carl Freyn estevalmennus, jota Helmi tulee kuvaamaan, joten saatte hyppykuviakin videoiden sijasta!


Aloitettiin tunti tekemällä kevyessä ravissa pääty-ympyröitä puomien yli. Arttu oli jo tunnin alussa eteenpäin pyrkivä sekä juuri sopivan energinen. Poni kuitenkin kyttäsi minkä ehti kentän aitojen alla olevia kouluaitoja sekä kirjaintolppia (tai mitä ikinä ovatkaan). Poni kyttäsi niitä jatkuvasti eikä sen huomion kääntäminen aidoista takaisin työntekoon ollut mikään helppo homma ollenkaan, mutta kyllä se siitä sitten tunnin kuluessa helpottui. Kerran poni onnistui tekemään laukassa täyskäännöksen säikähdettyään jotain vihreää pikkumiestä tuomarinkopin luona.... Tästä kyyläämisestä ja säikkymisestä huolimatta Arttu ylitti puomit kuuliaisesti ilman ongelmaa. Tultiin puomit myös laukassa ennen kuin aloitettiin hyppääminen. Laukassa Arttu kääntyi vasemmassa kierroksessa erittäin kevyesti pienessäkin tilassa, mutta oikeassa kierroksessa pelkkä laukkaympyrä puomin yli tuotti ongelmia, kuten tuosta ensimmäisestä videosta huomaa.

Hyppääminen aloitettiin ihan tulemalla pientä kavaletin kokoista pystyä, jonka Arttu ylitti kevyesti, vaikka ratsastaja ei osannutkaan suoristaa ennen kavalettia. Näiden pienten hyppyjen jälkeen tultiin ravissa ristikkoa molemmista suunnista, joka todellakin oli pieni, jopa omasta näkökulmastani. Arttu ravasi rennosti ristikkoja kohti ja hyppäsi hyvin eikä yrittänyt rikkoa takaisin raville heti esteen jälkeen. Tämä oli itselleni yllätys, koska olin jotenkin kuvitellut, että Arttu oli laiska esteillä tai jotain. Tultiin myös muutaman kerran laukassa, eikä tämäkään ollut mitenkään vaikeaa. Kevyesti ylittyi ristikko ja ratsastajakin totesi, ettei se hyppääminen ole niin kamalaa.



Ristikoiden jälkeen tulimme ristikko - okseri linjaa vuorotellen. Ensimmäisellä kerralla unohdin ratsastaa ristikolle, jonka seurauksena Arttu kolhaisi ristikon toisen puomin alas ja tuli linjalle liian pitkänä. Okseri ylitettiin erittäin mielenkiintoisella hypyllä tämän seurauksena. Toisella kerralla muistin itse ratsastaa ristikollekin ja linja sujui erittäin hyvin. Sanna päätti tässä kohdassa ottaa ristikon pois ja jättää vain puomin tilalle. Arttu ei kuitenkaan enää tässä kohdassa ymmärtänyt laukkapuomin ideaa, joten puomin yli laukkaamisen sijasta poni päätti ottaa puomin mukaan. Tulin vielä neljännen kerran ilman laukkapuomia, jolloin saatiin siihen mennessä paras hyppy okserille. Okseri oli jotain 50/60cm. Tässä välissä annoin Artun kävellä toista hyppyvuoroamme odotellessa.

Toisella vuorolla okseria nostettiin hieman ja se taisi lopuksi olla jotain 70cm. Arttu laukkasi innoissaan kohti estettä, joka oli sinäänsä hyvä asia, mutta poni laukkasi kuitenkin hieman liikaa eteenpäin eikä pidätteiden läpi saaminen ollut mitään kauhean helppoa. Muutaman kerran Arttu tuli liian matkaa voittavassa laukassa esteelle, jolloin hyppypaikka ei osunut ihan kohdilleen. Arttu kuitenkin yritti parhaansa mukaan räpiköidä esteen yli, vaikka paikka olikin huono. Poni ei kertaakaan tiputtanut okserista puomeja, jes hyvä.




Oli kyllä todella kivaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään! Omassa ratsastuksessani ei ole mitään kehuttavaa, mutta yllättynyt olin omasta istunnastani, joka ei selvästikään ole kärsinyt pitkistä hyppytauoista ihan niin paljoa, kuin olisin luullut. En kuitenkaan mikään esteratsastaja siltikään ole, mutta hyppääminen on kuitenkin mukavaa vaihtelua siihen iänikuiseen koulutuuppaamiseen. Täytyy kuitenkin myöntää, että tykkään hyppäämisestä vain niin kauan kuin poni osaa hommansa. Mun hermot eikä taidot ei vaan riitä sellasten hankalien esteponien/hevosten ratsastamiseen ainakaan esteillä. :'D


Loppuun vielä lyhyt selfpromo! Elikkä blogin nykyinen instagram on @eioikotietaonneen. Päivittelen instaa aktiivisesti ja sinne tuleekin meidän kuulumisia useammin kuin blogiin. Nykyään meidän tiimillä on myös oma instagram, joka on @teamlprk. Käykää ihmeessä seuraamassa! Seurailen mielenkiintoisia hevoskäyttäjiä tuttuun tapaan takaisin ja silleen. :)

Blogiesittelyt

Moi! Nyt olisikin aika kirjoittaa blogiarvostelut linkkaa blogisi -postaukseen linkatuista blogeista. Kasasin tähän nyt omat suosikkini, jotka ovat postauksessa satunnaisessa järjestyksessä. Itse löysin monta uutta blogia lukulistalleni, toivottavasti tekin. :) Tätä postausta oli vaikeampi kirjoittaa, kuin olisin aluksi luullut, jonka takia tämän julkaiseminen hiukan viivästyikin...



Blogin takana, on nuori, vuonna 90 syntynyt 100% hevoshullu, siis minä. :) Tämä blogi kertoo minun ratsastuksestani harraste- ja kilpailualueella. koitan myös kehittyä, joka kerta kun nousen hevosen selkään.

Jennyn blogia olen lukenut ihan siitä lähtien, kun blogimaailmaan ensimmäisen kerran eksyin (joka taisi olla vuoden 2013 alussa). Tykkään todella paljon lukea Jennyn kirjoittamia postauksia, koska niistä tulee aina itsellenikin niin hyvä fiilis. Positiivisia ja ihania postauksia koko blogi täynnä.


Estesatulaan.

15-vuotias tyttö eteläsuomesta bloggaa kouluttamisesta ja kilpailemisesta omalla hevosellaan. Mukaan mahtuu myös paljon talliarkea, sekä välillä lifestyleä.

Estesatulaan on itselleni täysin uusi blogi, jonka lukijaksi oli pakko liittyä saman tien. Blogissa itseeni teki suurimman vaikutuksen eriaiheiset postaukset, hyvät kuvat sekä selkeät ja hyvin kirjoitetut tekstit. Blogi on aiheeltaankin sellainen, joka itseäni kiinnostaa; kilpaileminen sekä valmentautuminen lähinnä estepuolella.


Blogissa kerron elämästäni oman hevosen kanssa. Hevoseni on hollannissa syntynyt 7 vuotias KWPN tamma. Hänen kanssaan on tarkoitus kilpailla ahkerasti esteillä, niin pitkälle kuin suinkin päästään.

Just Be Brave -blogi on yksi niistä blogeista, joita olen lukenut ihan blogin alkuajoista asti. Blogi on täynnä laadukkaita kuvia sekä hyvin kirjoitettuja postauksia. Postauksien aiheet vaihtelevat aina tuotearvosteluista ihan perus kuulumispostauksiin, joka tekee blogista ihanan monipuolisen sekä mielenkiintoisen.


Kambozu

Pian 17v hevosalan opiskelija ja oman ponin omistaja kirjoittelee kaikesta mitä opiskelijan maailmaan mahtuu oman hevosen kanssa.

Kambozu blogista löytyy postauksia enemmän tai vähemmän hevosaiheista, opiskelusta, kilpailemisesta sekä hevosenomistajan arjesta. Itse eksyin blogiin ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tämä blogi taisi nousta omien suosikkieni joukkoon. Itse tykkään juuri sellaisista blogeista, joiden sisältö on vaihtelevaa, joista löytyy sekä kuvia että videoita. Tämä blogi kannattaa ehdottomasti lisätä lukulistalle!



Blogissa kerron kahden oman hevosen treeni kuulumisista. Blogissa seikkailee suokki ja nuori puokki. Olemme ahkeria kilpailijoita. Postauksia tulee siis pitkälti treeneistä ja kilpailusta alue- ja kansallisellatasolla, mutta aina välillä jotain erikoisempaakin mahtuu mukaan!

Suomimies ja puolanpoika on lähinnä esteratsastukseen painottuva blogi, jonka takia en sitä kauhean usein lue. Kuitenkin blogi on yksi suosikeistani, vaikka aihe ei juurikaan itseäni kiinnosta. Hyvin kirjoitettuja sekä pitkiä postauksia kilpailuista sekä valmennuksista, juuri sopiva blogi niille, jotka esteratsastuksesta ovat kiinnostuneita. Eli te kaikki, jotka esteratsastuksesta olette kiinnostuneita, käykää ehdottomasti blogin puolella!



torstai 11. elokuuta 2016

Kouluohjelman harjoittelua

Moi! Tänään vuorossa olisi taas vaihteeksi videopainotteinen postaus. Harjoiteltiin nimittäin maanantain tunnilla kouluohjelmaa tiistain koulukilpailuja varten. Kisatkin menivät ihan hyvin ja viikon lopulla tulossa niistäkin postausta. Menin tosiaan Artulla maanantaina sekä tiistaina kilpailuissa. En ole montaa kertaa tällä ponilla vielä päässyt menemään, mutta kyllä se yhteinen sävel alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Tunnin alussa teimme itsenäisen verryttelyn noin 15 minuutin sisään harjoitellen kisatilannetta varten. Ratsastin kaikki askellajit läpi ja yritin parhaani mukaan saada Artun kuuntelemaan kaikkia apuja. Pidätteiden kanssa oli hieman ongelmia, koska ruunalla oli meno päällä eikä sitä oikein tuntunut kiinnostavan kouluratsastus sitten ollenkaan. Kun aloin saamaan ponin paremmin ohjan ja pohkeen väliin, aloitin tekemään pysähdyksiä sekä peruutuksia, jotka ovat Artulle vielä vaikeita. Poni kuitenkin teki, mitä siltä pyysin ja muutamia todella hyviä peruutuksiakin tuli. Hän ansaitsi tästä paljon ylimääräisiä kehuja, koska niin hienosti yritti!


Verryttelyn jälkeen muut tunnilla olevat ratsukot siirtyivät kentän päätyyn kouluaitojen ulkopuolelle ja me aloitettiin Artun kanssa tulemaan itse ohjelmaa. Treenattiin siis Helppo C 1:2000 ohjelmaa, joka mentiin myös tiistain kilpailuissa.

Rata alkoi hyvällä suoralla linjalla ja pysähdyskin tuli suhteellisen hyvin, vaikka ponin takajalat jäivätkin ristiin. Pysähdyksen jälkeinen siirtyminen raviin tuli pienellä viiveellä, koska unohdin itse ratsastaa istunnalla ponia eteenpäin. Ensimmäinen lävistäjä, jolle piti ratsastaa askeleen pidennys keventäen, meni omasta mielestäni hyvin eikä Arttu hiipunut kesken lävistäjää vaan teki loppuun asti. Poni vielä kaiken lisäksi hidasti heti pyynnöstä. Kolmikaarinen sitten taas meni miten meni... En taaskaan saanut kaaria läheskään symmetrisiksi, koska unohdin aina joko kääntää ulkopohkeella tai taivuttaa kunnolla sisäpohkeella. Pitkälle sivulle tullut pidennys meni myös hyvin, vaikka en saanutkaan Arttua ratsastettua kunnolla kulmaan.

Tuo pysähdys oli kanssa sujuva, mutta peruutuksesta ei enää voi sanoa samaa. Tarkoituksena oli tulla neljä askelta peruutusta ja lähteä siitä suoraan harjoitusraviin. Olin itse liian hidas pohkeella, jonka takia Arttu peruutti neljän askeleen sijaan kuusi askelta. Seuraava askeleen pidennys lävistäjällä meni taas ihan hyvin, vaikka olisin voinut itse ratsastaa lävistäjän paremmin. Laukat sujuivat ihan hyvin myös, vaikka molemmat laukkaympyrät olivatkin aivan liian epäsymmetrisiä. Artun kanssa tuo laukan nostaminen on välillä hankalaa, koska poni tarjoilee mielellään vääriä laukkoja. Nyt kuitenkin molemmilla kerroilla nousi oikea laukka, jes. Loppuun tullut voltti oli omasta mielestäni sujuva ja tuo viimeinen linjakin suora, vaikka pysähdys olikin hutiloidusti ratsastettu.



Toinen kerta ei sitten mennytkään enää niin hyvin. Tuo ensimmäinen linja oli taas sujuva ja pysähdys tuli oikeaan kohtaan. Lävistäjän askeleen pidennys oli ensimmäisellä kerralla laiska enkä saanut lävistäjää ratsastettua loppuun kunnolla. Kolmikaarinen meni toisella yrittämällä paremmin, vaikka viimeinen kaari olikin liian pieni. Pitkän sivun askeleen pidennys meni hyvin. Pysähdyksessä Arttu pääsi valumaan radalta hieman ulos ja peruutuksessa ratsastin taas itse väärin. Jäin hieman ohjaan kiinni yrittäessäni saada Arttua siirtymään takaisin raviin, jonka takia siihen tuli muutama ylimääräinen peruutusaskel. Lävistäjällä oli sama juttu kuin aiemminkin, pidennys oli hieman laiskahko eikä poni edennyt tarpeeksi.

Oikeaan kierrokseen laukka nousi hyvin ja laukkaympyräkin oli jo melkein oikein kokoinen ja muotoinen. Lävistäjällä laukka lähti hiipumaan, mutta Arttu kuitenkin laukkasi lävistäjän loppuun. Vasenta laukkaa en heti saanut nostettua, koska nostin liikaa ulkojalalla, jonka takia Arttu nosti väärän laukan. Asiaa korjatessani unohdin ratsastaa ympyrää, jonka takia toinen puoli ympyrästä oli liian iso. Toisella lyhyellä sivulla Arttu rikkoi raville, koska en pitänyt ulkopohjetta tarpeeksi ponin kyljessä kiinni ja Arttu pääsikin valumaan hieman liikaa ulos. Sain laukan nostettua uudestaan sekä lävistäjän ratsastettua kuitenkin ihan hyvin. Tuo viimeinen harjoitusravipätkä ja voltti menivät omaan silmään paremmin tällä toisella kerralla. Myös tuo lopputervehdys meni paremmin toisella kerralla.


Tällainen postaus tänään! Huomenna olisi muuten taas tiimitunti ja tarkoituksena olisi hypätä. Itse kun en mikään esteratsastaja ole toivoisin, että saisin hypätä Artulla, joka vaikuttaa esteilläkin sellaiselta turvalliselta ja suhteellisen helpolta, jonka kanssa olisi varmasti kiva hypätä. Siitä on nimittäin ihan kiitettävästi aikaa, kun viimeksi kunnolla hyppäsin. Tai no, eilen kävin hyppäämässä Helmin hevosella Villellä, josta on tulossa pieni kooste tubeen vielä tämän viikon puolella myöskin.

Mulla alkoi koulukin tänään enkä ole kauhean innoissani tuosta mun lukujärjestyksestä. Neljä kolmen päivää ja yksi yhden päivä sekä kolme aamua niin, että tulen yhdeksäksi ja kaksi kahdeksaksi. Ei kuulosta sinäänsä pahalta, mutta tapa, miten aineet on tänä vuonna jakaantunut ei ole mikään paras mahdollinen. Kiire mulla varmasti tulee olemaan kaikkien koulujuttujen sekä harrastuksien kanssa, mutta eiköhän tämä tästä. :D

lauantai 6. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa kunnon kouluponin selässä

Moi! Mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu vaihteeksi oikein hyvää ja nyt päätinkin hetkeksi vieroittaa itseni Netflixistä (myönnän addiktoituneeni Bonesiin tossa viikko sitten ja pakko saada noi vikatkin kaudet katottua ennen koulun alkua, can't stop watching), istahtaa sängylle ja kirjoittaa teille postauksen maanantain tiimitunnista. Sain mennä Ripalla, jolla en aikaisemmin ollutkaan mennyt. Myönnän kuitenkin, että olin lähes joka tunti sivusilmällä katsellut ponin menoa ja halusin ehdottomasti sitä kokeilla. Meitä oli tunnilla muutenkin vain kaksi + Sanna, joka opetti selästä käsin. Ja vielä, jos joku haluaa opettaa mun äidin kuvaamaan, niin tänne vaan opettamaan! ;D

Käveltiin alkukäynnit, jonka jälkeen otettiin ohjat käteen ja siirryttiin melkein heti kevyeeseen raviin. Ripan ratsastaminen tuotti heti alussa itselleni paljon ongelmia, koska olen tottunut menemään hevosilla, jotka tarvitsevat vahvan tuen suuhun sekä vahvoja ohjasotteita. Ripa oli edestä kevyt, mutta ongelmia tuotti oma ratsastukseni, koska en osannut tällaista kevyttä ponia ratsastaa sitten ollenkaan, koska jäin todella helposti suuhun kiinni. Sanna jatkuvasti muistutti minua siitä, että ponia pitää ratsastaa kevyellä sekä nopealla kädellä. Ei se helppoa ollut, mutta kyllä se siitä lähti tunnin mittaan sujumaan. Ratsastin kevyessä ravissa voltteja ja loivia kiemurauria pitkille sivuille. Ripa kääntyi hyvin sekä kuunteli istuntaa ja pohkeita oikein mallikkaasti, ei tarvinnut montaa kertaa pyytää ennen kuin poni jo tekikin, mitä siltä pyysin.



Tulimme kevyessä ravissa loivia kiemurauria pitkillä sivuilla molempiin suuntiin ponien alkujumpaksi, jonka jälkeen istuttiin alas satulaan ja alettiin työstämään ravi - käynti siirtymisiä. Tarkoituksena oli ravata joka toinen kirjaimenväli ja kävellä joka toinen. Esimerkiksi ravissa M-C ja käynnissä C-H. Aluksi meillä oli Ripan kanssa pieniä erimielisyyksiä näissä, koska en osannut pyytää ponia oikein ravista käyntiin. Siirtymisissä poni läsähti kokonaan ja oli muutenkin vähän muissa maailmoissa. Sanna tuli kävelemään vierelle ja opetti todella hyvin ja yksityiskohtaisesti, miten niitä siirtymisiä pitäisi ponin kanssa tehdä. Kyllähän me Ripan kanssa saatiin muutama todella hyvä siirtyminen aikaan sen jälkeen, kun itse muistin siirtää ponin ravista käyntiin istunnallani käden sijasta.

Teimme siirtymisiä molempiin suuntiin niin kauan, että ne alkoivat molemmilta ratsukoilta sujumaan. Annettiin ponien kävellä pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen oli seuraavan tehtävän vuoro. Teimme none stoppina lävistäjiä E-M ja H-B, lävistäjillä lisättyä- tai keskiravia. Itse pyrin lisättyyn raviin erittäin huonolla menestyksellä. Unohdin kääntää kulmassa ulkoavuilla, jonka takia Ripa ei kääntynyt tarpeeksi nopeasti ja jäi hieman vinoksi lävistäjälle käännettäessä. Suoristaa en ehtinyt kunnolla, joten ei sitä lisättyä raviakaan sitten saatu aikaiseksi. Moneen kertaan sain yrittää ennen kuin tässä onnistuin, mutta siinä kohdassa, kun muistin kunnolla käyttää ulkoapuja kääntämiseen sekä suoristaa ponin heti lävistäjällä, sain ponista ulos muutaman todella kivan lisätyn ravipätkän. Jes! Nämä on näitä pieniä onnistumisia, joista tulee aina niin voittajafiilis.




Näiden lävistäjien jälkeen annoimme ponien kävellä jälleen muutaman kierroksen, jonka jälkeen oli laukkatyöskentelyn vuoro. Ensimmäinen laukannosto meni niin penkin alle, etten edes saanut laukkaa ylläpidettyä. Ripa teki jonkun komean sivupukin laukannostossa, johon en ollut yhtään varautunut. Tasapainohan minulla siinä meni, joten otin käytiin ja lähdin uudestaan nostamaan. Pukki tuli toisellakin yrittämällä, mutta tällä kertaa päästiin työstämäänkin sitä laukkaa. Itse jännitin aluksi laukkaamista Ripan kanssa, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Itselläni on kaikista eniten tekemistä laukan kanssa, jonka kyllä huomasi. En osannut istua Ripan laukassa aluksi ollenkaan ja muutenkin kaikki oli vähän hukassa. Muutaman laukkaympyrän jälkeen sain kuitenkin koottua itseni sekä ponin jonkinlaiseen ruotuun eikä se laukassa työstäminen niin kauheaa ollutkaan. Työstin molempiin suuntiin ympyrällä laukkaa ja vielä lopuksi ratsastin muutaman kerran kentän ympäri laukassa.

Ripalla oli todella kiva mennä ja täytyy sanoa, että oli kivaa päästä pitkästä aikaa oikeasti osaavan ponin selkään, jolta vielä kaiken lisäksi löytyy liikettä. Tykkäsin! Itse tottakai olin aluksi hukassa uuden ponin kanssa, mutta kyllä meidän yhteistyö alkoi loppua kohden pelittää paremmin ja tämä on yksi harvoja tunteja, joista jäi itselleni hyvä maku suuhun eikä mikään harmittanut jälkeenpäin. Eikös toikin lasketa jo jonkinlaiseksi saavutukseksi?


Nyt minulla onkin enää neljä päivää lomaa, jonka jälkeen palailen taas pitkän loman jälkeen takaisin koulunpenkille opiskelemaan. En vielä tiedä miten koulu vaikuttaa harrastuksiini tai miten aikani riittää kaikelle, mutta se varmasti selviää nopeasti. Pyrin nyt kuitenkin jatkamaan tiimitunneilla maanantaisin ja perjantaisin sekä kisaamaan aina, kun mahdollisuus tulee. Seuraavat kisat onkin jo tiistaina Tupunalla. Iltakisat tiedossa, joissa menen Artun kanssa Helppo C:1 2000 ohjelman. PSYYK! Olen kyseisellä ponilla mennyt nyt vasta neljä kertaa ja viides kerta on maanantaina, joten paineita on. Tavoitteena olisi saada hyväksytyt prosentit sekä ponille positiivinen kokemus ulkopuolisista kisoista. Onko joku muu tulossa Tupunalle tuolloin kisaamaan/avustamaan/kuvaamaan? :)